Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tähän viekkuun kirjoitetaan normaalit tarinat.

Muistathan tarkistaa huolella, että pisteet, pilkut ja isot alkukirjaimet ovat oikeilla paikoillaan!  

 Kirjoita joko yksikön kolmannessa tai ensimmäisessä persoonassa (hän tai minä-muodossa), ja imperfektissä (mennyt aikamuoto) tai preesensissä (nykyinen aikamuoto).

Kokoontumistarinat>>

 

Kirjoitustilanne:

Vuodenaika on tällä hetkellä viherlehti.

Lämpötila on suurin piirtein 15ºC, aikaisin aamulla ja myöhään illalla vähän alle. Yöt ovat myös aika kylmiä, noin 5ºC.

Sadekuuroja tulee aina vähän päästä, välillä sataa jopa kaatamalla. Nummilla ja muilla avonaisilla paikoilla tuulee kovaa. 

 1  2  3  4  5  6  7  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi plus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: ChiliKisu

26.07.2017 22:15
[Jyrinätassu] [Varjoklaani]

"Minun pitää kertoa jotain", Klaanin parantaja, Kiiltotuisku sanoo. Nyökkään ja höristän korviani. Kiiltotuisku nojaa eteenpäin ja huokaisee.
"olen huomannut miten olet syrjäytynyt emosi kuoleman jälkeen. Isäsi Seittiraita on huolissaan sinusta. Hän viettää aikaa siskosi kanssa mutta sinä et mene koskaan mukaan", katson Kiiltotuiskun merensinisiin silmiin. Niistä kuohuaa huoli.
"Oletko kuullut tarinan kissasta, joka tuli aivan hulluksi oltuaan liian kauan eristyksissä muista kissoista? Hän oli agressiivinen, vainoharhainen eikä ottanut katsekontaktia. Sinä alat täyttää näitä merkkejä", katson häntä. Siis mitä? Hullu, minäkö?! Nousen ylös ja käännän selkäni hänelle. Hän yrittää sanoa jotain mutta tepsuttelen pois. Minua on loukattu. Erittäin pahasti!
"Sinä olet vahva kuin isäsi, eikä sinusta olisi varmaan vastusta päälliköllekään!" Kiiltotuisku huutaa vielä perääni. Nopeutan tahtia ja luikahdan ulos leiristä. Juoksen niin nopeaa kuin pystyn. En tiedä mihin menen, ihan sama minulle.

Vihdoin juostuani ikuisuuden, pysähdyn pienen lammen rantaan viereisessä metsässä. Annan kyyneleiden virrata ja huudan kurkun täydeltä. Hetken kuluttua tasaan hengitykseni ja katson lammen pintaa. Se väreilee tuulen puhaltaessa. Sihen heijastuu aurinko, joka laskeutuu pian metsän taakse.
"Jyrinätassu?" Kuulen tutun, todella tutun äänen takaani. Katson kissaa kysyvästi.
"M-minut käskettiin lähteä hakemaan sinut. A-aurinko on melkein laskenut ja mestarisi on huolissaan kun ei löytänyt s-sinua", nuori oppilas, Ratamotassu sanoo. Nyökkään ja nousen hitaasti hänen rinnalle ja kävelemme auringon valaisemaa polkua pitkin. Näen kuinka Ratamotassu katsoo minua ja käännän katseeni häneen. Hän punastuu ja kääntää katseensa poispäin. Hymähdän ja menen häntä lähemmäksi.
"Alkaa sataa", hän sanoo rikkoen hiljaisuuden. Totta, täällä tihkuttaa.

Astun sisään leiriin ja juoksen oppilaiden pesään. Juuri ennen suuaukkoa minut pysäyttää mestarini Sumukynsi. Oikun ihanaa.
"Missäs sitä oltiin näin myöhään. Et saa lähteä noin",Sumukynsi naukaisee. murahdan ja katson häntä kuin se olisi suurikin ihme lähteä leiristä.
"Olet niin laiska että laitat oppilaan hakemaan minut", sihahdan ja osoitan kynnet esillä Ratamotassua tuoresaaliskasalla. näytän hänelle kieltä ja sujahdan hänen jalkojen ali pesään.
"hei mit-", kuulen mestarini sanovan. Hah! Hidasälyinen vanhus. Kuivaan pitkän turkkini ja rapsutan hiekat anturoista. Sitten otan hyvän asennon makuualusellani ja suljen silmät.

"Jyrinätassu! Pssst Jyrinätassu!" Joku sihahtaa korvaani.
"Mitäh?" Sanon puoliunessa. Siskoni katsoo ensin ympärilleen ja viittoo seuraamaan. Seuraan häntä kompuroiden ja noin ikuisuuden kuluttua olemme saman lammen rannalla.
"Katso taivaalle. Nuo tähdet liitävät", hän osoittaa taivaalle. Vau! Tähdet kuin... Kuin kilpailevat! katson niitä ja hymyilen. Lasken katseeni lammen pintaan, jossa näkyy peilikuvani. Pinta on tyyni, koska ei tuule. Hymyilen peilikuvalleni. Tähtiklaani, anna kaiken palautua ennalleen.

//Tietääkö nää kisut mitä on tähdenlennot :D Tuli vähä kiire nii virheitä voi olla ku saavista kaataen että...

Nimi: ChiliKisu

21.07.2017 00:03
[Jyrinätassu] [Varjoklaani]

Katselen edessäni olevia pieniä, pyöreitä kiviä. Liikuttelen niitä anturoissani. Huokaus. Miksi? Luulin Siniturkkia emokseni ja isääni urheaksi kissaksi. Kaikki, ihan kaikki olivat valehdelleet minulle ja siskolleni. En ymmärrä, miksi me?
"Jyrinätassu! Lähdemme nyt tasiteluharjoituksiin Kukka-aamun ja Geparditassun kanssa!" Nousen ylös ja murahdan jotain vastaukseksi. Tassuttelen ulos ja katselen kaunista leiriä. Joka paikassa kimmeltää öisen sateen jäljiltä. Katson viereeni, jossa pari vähän nuorempaa oppilasta ihmettelevät pilvien muotoja, pyh!
"Psst, kanervatassu katso! Tuossa tulee se vihainen oppilas. Hänelle ei kannata ryttyillä", harmaa oppilas sanoo toiselle. Esitän etten kuule ja kävelen mestarini Sumukynnen kanssa metsän reunalle jossa siskoni mestarineen odottaa jo.
"Tänään harjoittelemme puusta hyökkäämistä", Kukka-aamu selittää. En kuuntele häntä vaan katson pientä perhosta joka liihottaa metrin päähän minusta. Kyyristyn ja hyppään perhosen perään, joka kuitenkin lentää pois.
"Jyrinätassu! Kuunteletko", mestarini murahtaa. Nyökkään muka kiinnostuneesti ja alan kuunnella ohjeita.

Katson kuinka siskoni näyttää uutta liikettä Kanervatassulle. Kolli hymyilee ja yrittää opetella liikettä. Hän tömähtää maahan ja siskoni alkaa nauraa. Viha kiehahtaa sisälläni. Siskoni ei enään ole niin paljon kanssani. Kun vanhempamme paljastuivat ja klaanin parantaja eli emomme kuoli, siskoni alkoi syrjäytyä minusta. Loukkaavaa. Nyt hän vain pelleilee tuon kollin kanssa.
"Haluatko jakaa tämän varpusen kanssani?" Kiiltotuisku, klaanin parantaja huikkaa viereltäni. nyökkään ja lähden hänen peräänsä. Hän ottaa palan linnusta ja työntää minulle.
"Minun pitää kertoa jotain"

//Eyy Jyrinä on taas elossa xd

Vastaus:

25 tp! Kiva tarina, mukava kuulla että Jyrinätassu on elossa XD

-Hiutale

Nimi: Tikru

11.07.2017 18:13
Keltatassu - Varjoklaani

Tuhahdin ajatuksissani ja kiedoin häntäni kauniisti tassujeni ympärille.
Kaikkien muiden mestarit olivat todella mukavia ja minulla oli vain noh Unokkihäntä...
Tälläkin hetkellä Vinhatassu harjoitteli mestarinsa Keltasulan kanssa.
Ratamotassu taas jutteli hymy suin Geparditassun kanssa.
Miksi minulla ei ollut kavereita?
No varmasti siksi, että et viitsi tutustua kenenkään kanssa! ääni päässäni huudahti.
Olet oikeassa, huokaisin ja vaihdoin pienesti asentoa.
Huomasin sotureiden pesän vierustalla Kajoraidan joka jutteli Lumisiiven kanssa.
"Mistäköhän he juttelevat?" mutisin ääneen ja huokaisin lopuksi.
"Ei se minulle kuulu."
"Keltatassu!" Unikkohäntä huudahti piikkihernetunnelilta mitä vihaisin ilme kasvoillaan.
Ainiin unohdin tuon kirppukasan! ärähdin ja nousin ylös.
Kilpikonnakuvioinen naaras tallusti luokseni erittäin siis ERITTÄIN vihaisen oloisena.
"Miksi lähdit?!" hän sähähti.
Luimistin korviani ja käänsin katseeni muualle.
"Koska huvitti", tuhahdin vastaukseksi.
"Kuuleppas Keltatassu. Jos et ala käyttäytyä pääset hoivaamaan klaanivanhimpia kuuksi", mestarini ääni oli täynnä raivoa, mutta hän ilmeisesti yritti rauhoittua.
"Olen käyttäytynyt", suustani pääsi.
"En ole aivan samaa mieltä kanssani", Unikkohäntä sihahti tassutellen Varjoliidon ja Aamukatseen luokse.
Upotin kynteni maahan vihaisena.
Irvaile, kuin vielä voit! huusin mielessäni ja lähtien metsään.
Tiedän tiedän, että olin äsken ollur maailman rasittavimman kissan eli mestarini kanssa täällä, mutta halusin metsästää ja siirtää ajatukseni muualle.
Huomasin hiiren pusikossa ja samantien tiputtauduin vaanimisasentoon.
Hiivin aivan lähelle ja juuri, kun olin loikkaamassa keppi raksahti takaanani ja hiiri huomasi minut ja nopeasti ampaisi karkuun.
Mätkähdin maahan raivostuneena ja kääntäen katseeni taakse josta kuului...naurua?
Ei voi olla!
"Kuka olet!?" kivahdin vihaisena ja pian puskasta asteli näkyville hiekanvaalean turkin omaava Kajoraita.
Tuon kasvoille oli levinnyt ilkikurinen virnistys.
"Miksi teit noin?" huudahdin ääni täynnä vihaa.
Kajoraita luimisti korviaan ja naurahti.
"No voi anteeksi prinsessa!" Kajoraita nauroi ja istahti alas samalla nostaen toista tassuaan kohti taivasta antautumisen merkiksi.
"En ole prinsessa", sihisin hampaideni välistä ja nousin ylös.
Tuhahdin tuolle mänttimäiselle kollille ja aloin haistella taas ilmaa.
"Mitäs tuollainen kaunotar tekee yksin metsässä?" käänsin katseeni hiekanvaaleaan kolliin tympääntyneenä.
"Metsästän jos näet senkin sokea!" huudahdin ja aloin sukimaan turkkiani.
Pian sain kellertävän turkkini suittua ja nostin katseeni Kajoraidan metsän vihreisin silmiin.
"Mitä?" sihahdin tuohtueena.
"Ei mitään. Enkö saa katsoa sinuun?" kolli siristi silmiään ja hymyili leikkisästi.
Pyöräytin silmiäni ärtyneenä.
"Etkö koskaan hymyile?" kysymys sai minut kääntämään katseeni taas Kajoraidan vihreisiin silmiin, joista huokui lämpö.
"Ei kuulu sinulle!" tiuskaisin ja lähdin lapsimaan kohti syvempää metsää.
"Hei ihan oikeasti Keltatassu! Odota nyt!" Kajoraidan ääni kaikui takanani, mutta yritin olla kääntymättä tai huutamatta takaisin jotakin ärsyttävää.
Miksi hänen piti ilmestyä paikalle?! tuhahdin ja jatjoin matkaani, kunnes joku hyökkäsi kimppuuni samalla kaataen minut.
Aloin potkia ja sähistä hurjasti, mutta vastustaja oli lukinnut minut tassujensa väliin.
"Huusin, että odota minua. Mikset odottanut minua?" ja Kajoraitahan se taas siinä oli.
"Päästä irti!" karjaisin ja yritin rinpuilla kollin otteesta.
"Entä jos en?" Kajoraidan kasvoille oli taas ilmestynyt se hänen ilkikurinen yli ärsyttävä virne.
"Alan huutaa tai jotain!" huudahdin vihaisena.
Kajoraita naurahti suloisesti.
Mitä suloisesti? Mitä Keltatassu sinä ajattelet!?
"Mitäs ajattelet?" nostin katseeni kollin lumoavan vihreisiin silmiin.
"Se kuinka ärtyttävä olet. Sitä vain", virnistin nyt itsekkin ärsyttävästi ja, kun kolli oli hämmentynyt kierähdin tuon otteesta pois ja lähdin leiriä päin.
Hiekanvaalea kolli ravasi vierelleni ja naurahti.
"Olet suloinen, kun olet vihainen!" tuo sanahti vilkaisten minuun, suoraan meripihkaisiin silmiini.
"Hph!" tuhahdin ja lievä puna kohosi poskilleni.
Tassutelimme leiriin ja menin suoraan oppilaiden pesälle omalle sammalpedilleni.
Mitä oli juuri tapahtunut? ajatus otti vallan mielestäni, kun nukahdin.

//Kyllä siellä niin sanotun Keltatassun kovan kuoren alla on helposti kiusaantuva pikku kisu ;)

Vastaus:

40 tp! Tätä tarinaa oli todella hauska lukea, Keltatassu on ihana hahmo :D

-Hiutale

Nimi: Tikru

11.07.2017 11:27
Vatukkaraita - Myrskyklaani

Olin saanut pari päivää sitten oman oppilaan: Kurkitassun.
Olin melkein haljeta ylpeydestä.

Nousin ylös sammalvuoteeltani ja katsahdin tyhjää paikkaa vierestäni.
Hallahäntä oli nukkunut siinä ennen, kuin sai pentuja.
Hiilipennusta ja Kirkaspennuatakin tulisi aivan piakoin oppilaita.
Hymyilin ajatuksille ja tassuttelin kirkkaaseen, mutta raikkaaseen ulkoilmaan.
Viikeni vapahtivat vähäsen, kun kävin istumaan.
Katsoin aukiota joka oli täynnä vesilammikoita.
Yöllä siis oli satanut, myönnyin ajatukselle ja aloin sukimaan takkuista epäsiistiä turkkiani.
Olin yöllä myllännyt ja oikein huolella!
Naurahdin pienesti ja huiskautin häntääni rennosti puolelta toiselle.
"Mitäs sinä teet näin aikaisin ylhäällä?" Sammalkorva oli ilmestynyt vierelleni ja kohtasin naaraan ymmärtäväiset vihreät silmät.
"En oikein saanut nukuttua", vastasin rehellisesti huokaisten.
"No, mutta sittenhän voit lähteä kanssani metsästämään!" entinen mestarini huudahti leikkisästi.
"Mieluusti!" naurahdin kepeästi ja seurasin mustaa naarasta piikkihernetunnelille ja sieltä metsään.
"Mitä haistat?" Sammalkorva kysyi vilkaisten minua.
"Linnun ja myyrän", vastasin nuuskaisten ilmaa.
Varapäällikkö nyökkäsi myöntästi.
"Nappaa vain", kehoitti Sammalkorva hymyillen.
"Totta kai!" hihkaisin, kuin vastanimitetty oppilas.
Syöksyin saniaisten sekaan ja nuuskaisin ilmaa paikantaen linnun.
Hiivin hiljaa lähemmäs saalista ja pudottauduin vaanimisasentoon.
Varmistin tuulensuunnan ja lähdin hiljaa hipsimään kohti varpusta kynnet ojolla.
Loikkasin suoraan linnun kimppuun ja nappasin sen sitten kynsiini.
Tapoin riistan nopeasti ja nuolaisin huuliani.
Kävelin lintu hampaissani Sammalkorvan luokse joka hymyili lämpimästi.
"Olet loistava saalistaja Vatukkaraita", naaras myönsi kehräten ja kosketti kuonollaan poskeani.
Lempeä hymy nousi kasvoilleni.
Olin totta kai kasvanut paljon suuremmaksi, kuin entinen mestarini mutten antanut sen häiritä ja nähtävästi Sammalkorvakaan ei huomioinut asiaa sen kummemmin.
Hautasin varpusen maahan ja jatkoimme matkaamme jutellen ja saalistaen.

Palasimme hiukan myöhemmin leiriin ja huomasin Kurkitassun juttelemassa Ohkaketassun kanssa oppilaiden pesän vierustalla.
"Mitä aiot tehdä tänään Kurkitassun kanssa?" entisen mestarini ääni säpsähdytti minut ajatuksistaki.
"En tiedä vielä. Menemme ehkä kiertämään rajat tai muuta. Saalistamaan emme mene", vastasin ja istahdin alas.
"No onnea sitten siihen!" Sammalkorva hihkaisi iloisena loikkien Saniaisturkin, Hallahännän isän luokse.
"Onnea ja onnea!" naurahdin pudistaen päätäni.
Kurkitassu ilmeisesti huomasi minut sillä hän sanoi jotain innokkaana Ohdaketassulle ja loikki sitten luokseni.
"Mitä teemme?" vaaleanharmaa raidallinen kolli kysyi ääni täynnä iloa.
"Menemme tutustumaan rajoihin ja reviiriimme", vastasin hymyillen ja lähdin piikkihernetunnelille.
Pian Kurkitassu oli vierelläni ja lähdimme kiertämään rajoja.
"Minne haluaisit ensiksi mennä?" kysyin pirteänä vilkaisten Kurkitassua.
"Vaikka käärmekiville tai korkeamännyille tai-"
"Ehkä menemme korkeamännyille ensiksi!" naurahdin keskeyttäen oppilaani pölpötyksen.
"Okei!" kollioppilas hihkaisi innostuneena ja lähdin johdattelemaan meitä kohti korkeamäntyjä.

Aurinko alkoi jo laskea, kun olimme saaneet reviirikierroksen päätettyä.
Tassuttelimme leiriin ja katsahdin Kurkitassuun.
"Auringon noustessa lähdemme saalistamaan. Muistahan olla hereillä!" sanoin muka totisesti, mutta lopulta kasvoilleni ilmestyi lempeä hymy.
"Joo!" Kurkitassu kirkaisi innoissaan ja juoksi oppilaiden pesälle Ohdaketassun luokse.
Naurahdin kollin käytökselle ja tassuttelin sotureiden pesälle.
Kävin väsyneenä sammalpedilleni makaamaan ja suljin silmäni huokaisten.
Mikä päivä!

Vastaus:

Saat tästä tarinasta 35 tp. Kirjoitusvirheitä oli jonkun verran, muista, että Korkeamännyt ja Käärmekivet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Muuten oiken hyvä tarina ^^

-Hiutale

Nimi: Malvatähti

07.07.2017 06:51
Valkean ja punaruskean kirjava naarasoppilas makoili kaisloista ja sammalista tehdyssä pedissä. Naaras avasi vähitellen vaaleansinisiä, sokeita silmiään.
"Rakkaustassu, oletko hereillä?" kuului hellä kolliääni. Rakkaustassu nousi ylös, hitaasti ja venytellen. Vaikkei tuo nähnyt, tiesi naaras hänen mestarinsa vihreän katseen seuraavan Rakkaustassun liikkeitä. Valkean ja punaruskean kirjava oppilas tassutti mestarinsa tuoksun luo, lopulta löytäen Heinäviiksen yrttivaraston luota. Kolliparantaja höpötti itsekseen jotakin.
"Vesiminttu ja katajan marjat ovat lopussa", mumisi Heinäviiksi. Rakkaustassu yskähti saadakseen mestarinsa huomion.
"Ai hei...", maukaisi kolli, huomattavasti ajatuksissaan. Naarasoppilas hymyili, naukaisten:
"Huomenta."
Heinäviiksi mumisi huomenta, jatkaen yrttien katselua, ainakin muminasta päätellen.
"Voin hakea katajan marjoja ja vesiminttua", Rakkaustassu maukaisi, jolloin tummanharmaa kolliparantaja säpsähti.
"Kiitos, ota joku soturi mukaan", maukaisi Heinäviiksi, jolloin valkoisen ja punaruskean kirjava oppilas tallusteli ulos parantajien pesästä, leirin tuoksuja seuraten. Parantajaoppilas saapui aukiolle, nuuski ilmaa ja käveli erään soturin tuoksun perässä.
"Hei Tuikepilkku. Olen menossa hakemaan katajan marjoja sekä vesiminttua ja Heiniviiksi käski ottaa soturin mukaan. Haluaisitko tulla?" naaras kysyi saapuessaan kollin ominaistuoksun luo. Tuikepilkku oli hetken hiljaa, kunnes naukaisi:
"Totta kai, Rakkaustassu."
Valkoisen ja punaruskean kirjavan naarasoppilas hymyili, jonka jälkeen naaras alkoi kuononsa avulla suunistamaan ulos leiristä. Parantaja aloittelija selvisi nopeasti ulos, kun tuo kuunteli eri ääniä ja haisteli eri tuoksuja.
"Missä vesiminttua yleensä kasvaa?" Tuikepilkku kysyi. Rakkaustassu yllättyi kuullessaan kollisoturin äänessä ripauksen utelisuutta. Naarasoppilas mietti hetken Heinäviiksen opetuksia ja naukaisi sitten:
"Me menemmä sille pienelle purolle. Sen reunamilla on kosteaa ja pehmeää maastoa, jossa vesiminttu kasvaa."
Tuikepilkku oli hiljaa, mutta parantajaoppilas aisti kollista uteliaisuuden.
"Varo!" huudahti soturi, tarttuen Rakkaustassua niskasta.
"Mitä?" tuo kysyi, nuuskien ilmaa. Naaras huomasi olevansa vesistön lähellä, pienen puron, solinasta päätellen.
"Saavuimme purolle", naukasi Tuikepilkku, jatkaen sitten:
"Miltä vesiminttu näyttää?"
Rakkaustassu säpsähti. Eihän naaras ollut miettinyt yrttien ulkonäköä sen tarkemmin, sokea kun oli. Pian parantajanalku muisti Heinäviiksen sanoneen sen ulkonäön yksityiskohtaisesti.
"Se on aika pitkä kasvi, jossa vihreät lehdet ja aivan ylhäällä on vaaleanvioletti kukinto", selitti naaras, nuuskien ilmasta vesimintun tuoksua. Oppilas löysi heti ainakin neljä. Tuo katkaisi kasvien varret puoli välistä ja otti molemmat puolet mukaan.
"Tämäkö?" kysyi Tuikepilkku, jolloin Rakkaustassu laski kasvit ja nuuski kollisoturin kasveja.
"Juuri ne", maukaisi naarasoppilas, nostaen omat kasvinsa. Tuo ojensi ne Tuikepilkulle, joka otti kasvit vastaan.
"Kanna sinä ne leiriin, minä etsin katajan marjoja", naukaisi naaras, jolloin naaraan yllätykseksi ei kuulunut askelia.
"En lähde", kollisoturi mumisi, joka sai Rakkaustassun naurahtamaan.
"Ei sitten", tuo maukaisi, alken tassuttelemaan ainoaan paikkaan reviirillä, joka on kuiva. Leirin viereiseen pajukkoon. Hän kuuli kollin askeleet vierellään. Perillä ollessaan oppilas seurasi katajan tuoksua, löytäen katajapensaan.
"Ovatko nämä sinisiä?" kysyi Rakkaustassu, tökäten kuonollaan katajan marjarypästä. Tuikepilkku varmaankin laski yrtit, sillä tuo maukaisi selkeästi:
"Ovat."
Naarasoppilas otti oksan, jossa katajan marjat olivat. Parantajan alku nyökkäsi Tuikepilkulle, jolloin kissat loikkivat leiriin.

"Tässä, Heinäviiksi", maukaisi Rakkaustassu, suussaan oksa katajan marjoja. Tuon vieressä olevalla Tuikepilkulla, oli suuri kasa vesiminttua.
"Kiitos", kolliparantaja maukaisi, ottan katajan marjat oppilaaltaan. Pian Heinäviiksi otti varmaankin myös kollisoturin suussa olevat yrtit, sillä tuo naukui nyt selkeästi:
"Tarvitsetteko enää apua?"
Rakkaustassu pudisti päätään, jonka jälkeen Heinäviiksi vastasi tarvitsevansa vain oppilaansa apua yrttien järjestelyssä.
"Hyvä on", Tuikepilkku naukaisi, jokin tunne äänensyvyssään. Ehkäpä tylsyys, ei se oli pettymys. Rakkaustassu ihmetteli, että miksi kollisoturi oli pettynyt, mutta ehkäpä tuo oli vain utelias oppija. Naarasoppilas kuitenkin tassutteli Heinäviiksen luo, jollin kissat alkoivat järjestelemään yrttejä.
*kerron hänelle jossain vaiheessa siitä kipu jutusta... jossain vaiheessa* mietti Rakkaustassu. Naaras huokaisi, jatkaen yrttien järjestelyä.

Vastaus:

35 tp. Hyvin kuvailtu tarina! Katajanmarjat kirjoitetaan yhteen ^^

-Hiutale

Nimi: Malvatähti

05.07.2017 00:05
Harhalaulu-Jokiklaani

~Rakkaus on voimaa~

Mustavalkea naaras heräili hitaasti sotureiden pesästä. Tuo näki Multaviiman, pitkä aikaisen ihastuksensa. Kollisoturi oli Lummetassun isä ja tuolla oli ollut kumppani, mutta ikävä kyllä hän oli kuollut. Harhalaulu huokaisi, nousten ylös ja lähtien pesästä.
"Huomenta sisko", maukaisi Mahtikynsi, Harhalaulun veli.
"Huomenta", vastasi mustavalkea soturi kylmästi. Tuon siniharmaa turkkinen veli nyökkäsi siskolleen.
"Haluatko minun, Liljaturkin ja Pionitassun kanssa partioon? Menisimme kalastamaan joelle", maukui Mahtikynsi, jolloin tuon vihreät silmät katsoivat tummanharmaata sinisilmäistä naarassoturia, Liljaturkkia, ja tuon oppilasta sekä Harhalaulun tytärtä, mustavalkeaa sinisilmäistä naarasta, Pionitassua.
"Voihan minä tulla, kuka on johdossa?" mustavalkea soturi kysyi ja katsoi siniharmaata veljeään tuon vihreisiin silmiin.
"Minä", Mahtikynsi maukaisi, jonka jälkeen kollisoturi huusi:
"Partio liikkeelle!"
Pionitassu ja Liljaturkki tulivat Harhalaulun ja Mahtikynnen luo, jonka jälkeen koko porukka lähti ulos Jokiklaanin leiristä.

Harhalaulu katsoi hymyillen tytärtään, joka sai yhden ahvenen kimmeltävästä joesta.
"Hyvä Pionitassu", mustavalkea naaras maukaisi. Tuon tytär vain nyökkäsi ja jatkoi kalastusta. Harhalaulu katseli joen kimmeltävää ja sinistä pintaa. Tuo näki poikansa, siniharmaan, Purotassun, lempikalan, karpin, uivat kivikossa. Naaras hiipi niin lähelle vettä, että tuon etutassut kastuivat. Mustavalkea soturi veti syvään henkeä ja sukelsi kivikkoon saadakseen karpin. Harhalaulu avasi siniset silmänsä ollessaan veden alla hetken ja puraisi karpin pyrstöä. Naaras heitti kalasaalinsa rannalle, käskien jonkun tappamaan karpin. Harhalaulu tuli pintaan ja ui rannalle.
"Katso, kalanaamat uivat!" huusi joku. Tällöin mustavalkea naaras käänsi sinisen katseensa joen toiselle puolelle, nähden myrskyklaanilaisia. Pionitassun mustavalkea turkki oli pörhössä, Liljaturkki koitti rauhoitella oppilastaan. Mahtikynsi oli erittäin tyyni.
"Teinä en pilkkaisi, jos ei itsellä ole muuta tekemistä", sähisi Harhalaulu, tunnistaen kissat kumppanuksiksi, Sadekaiuksi ja Vaahterasydämeksi.
"Sammalkorva. Selitä miksi soturisi pilkkaavat meitä", maukaisi Mahtikynsi, koittaen pysyä tyynenä. Puhuihan tuo Myrskyklaanin varapäällikkölle. Musta naaras vihrein silmin katsoi tummanruskeaa Sadekaikua ja harmaa, tummaraidallista Vaahterasydäntä.
"Te pennut. Menkää leiriin", maukaisi Sammalkorva.
"Kiitos", sähähti Pionitassu, sukeltaen veteen. Naaras sai karpin, jonka jälkeen partio lähti takaisin leiriin.

Leirissä Harhalaulu ja Pionitassu tiputtivat karppinsa tuoresaalis kasaan, jonka jälkeen Mahtikynsi tiputti saamansa särjen. Liljaturkki taas oli saanut ahvenen, mutta tuo vei saaliinsa kunigattarelle. Harhalaulu tassutteli Multaviiman luo, hymyillen tuolle.
"Haluan vain kertoa, että olen ollut jo pitkään ihastunut tai oikeastaan rakastunut sinuun", kuiskasi kollisoturi. Harhalaulu henkäisi aidosti iloisena ja syöksyi Multaviiman syleilyyn.
"Rakastan sinua", Harhalaulu kehräsi hiljaa.

//Harhalaulu is in love<3

Vastaus:

35 tp! Pitäisikö Multaviima ja Harhalaulu laittaa toistensa kumppaneiksi?

-Hiutale

Nimi: Tikru

28.06.2017 13:44
Vatukkaraita - Myrskyklaani

Aika oli mennyt niin nopeasti.
Kirkaspentu ja Hiilipentu olivat kasvaneet todella paljon ja kohta heistä tulisi jo oppilaita.
"Mitäs sinä mietiskelet?" havahduin ääneen viereltäni.
"Sitä vain että pennuistani tulee kohta jo oppilaita ja minusta vanhus!" Naurahdin ja käännyn katsomaan Katajahäntää.
Veljeni naurahti hieman ja istahti viereeni.
"Mites sinulla ja Havusiivellä oikein menee?" kysyin vuorostani ja virnistin veljeni reaktiolle.
Tuon ilme oli yllättynyt ja Katajahäntä lehahti punaiseksi.
"Eli hyvin nähtävästi!" naurahdin ja pukkasin leikkisästi veljeäni.
"Oletteko jo kumppaneita?" kysyin samalla suuren virnistyksen ilmestyessä kasvoilleni.
Katajahäntä alkoi mumista jotakin aivan punaisena ja ei edes kehdannut katsoa minua silmiin.
Naurahdin uudelleen ja nousin ylös.
"Tuolta sielunkumppanisi tuleekin joten taidan tästä lähteä!" vitsailin ja tassuttelin pentutarhalle.
Hallahäntä istui sen ulkopuolella ja uppoutuneena ajatuksiinsa.
"Hei kaunotar", sanoin lempeästi, jolloin Hallahäntä säpsähti pienesti.
Menin istumaan vaaleanruskean naaraan vierelle ja käänsin hännälläni tuon katseen minuun.
"Onko sinulla ollut hyvä päivä?" kysyin ja kiedoin häntäni sitten kumppanini häntään.
"On, entä sinulla?" Hallahännän kauniita kasvoja koristi vielä sädehtivämpi hymy.
"Loistava, koska olen kanssasi", sanoin hymyillen nuolaisten Hallahännän poskea.
Aloimme kehrätä.
Painoin pääni tuon lavalle ja sulkien silmäni.
Vedin keuhkoni täyteen kumppanini ihanaa tuoksua.
Rakastin kaikkea tuossa hurmaavassa naaraassa ja haluaisin aina olla hänen kanssaan.
"Rakastan sinua", kuiskasin.

//tälläinen pikku romanssi jos sellaiseksi voi sanoa xD

Vastaus:

25 tp! Romanssihan se :D

-Hiutale

Nimi: Tikru

27.06.2017 22:34
Kirkaspentu - Myrskyklaani

Oli kulunut jo pari kuuta meidän leikkiessä ja tutustuessa klaanielämään.

Avasin silmäni, kun lämmin auringon säde leihahti silmäluomilleni.
Nousin ylös ja tepastelin pentutarhan suuaukolle samalla avaten suuni haukoitukseen.
"En oikein tiedä mitä tehdä", huokaisin ja heilautin häntäni vierelleni ja aloin sukimaan rintakarvojani.
"Kulta pieni, miksi olet jo hereillä?" käänsin katseeni vaaleanruskeaan sammalillaan makaavaan naaraaseen.
"No, kun ei väsytä", kerroin painaen korvani luimuun emon naurahtaessa.
"Milloin minusta ja Hiilipennusta tulee oppilaita?" kysyin katsellen emon meripihkaisia lempeitä silmiä.
"Aivan piakoin", Hallahäntä naurahti ja nuolaisi kerran tassuaan johon oli kiinnittynyt jotakin likaa.
"Mutta, kun on niin tylsää! Haluan olla jo oppilas ja saada mestarin ja saada opetusta!" aloin kiukutella.
"Kirkaspentu pieni, sinusta ja veljestäsi tulee oppilaita ennen, kuin huomaatkaan", Hallahäntä naurahti pienesti.
Nyökkäsin tukahduttaen huokaisuni.
*Haluan olla jo oppilas niin, kuin Ohdaketassu, Kultatassu ja Pöllötassu!* mietin ehkäpä hieman katkerana kolmelle Marjakuonon pennulle.
Huokaisin tassutelle ulos ja istahtaen alas.
Kiedoin häntäni toistamiseen ympärilleni ja katselin kauniin vaaleansinistä taivasta, jossa valkoiset pumpulimaiset pilvet lipuivat.
Hento tuuli pörrötti turkkiani ja suljin silmäni hetkeksi.
*Kun olen oppilas näytän kaikille mahtavat taitoni!* lupasin avaten silmäni ja antaen hymyn nousta kasvoilleni.
*Lupaan sen!*

Vastaus:

15 tp c: Kirkaspennusta tulee nyt oppilas, Kirkastassu! Hiilipennun oppilasnimitys tosiaankin venyy jonkin aikaa, kun sillä on vasta 10 tp:tä. Tarinoissa tämä olisi hyvä jättää huomioimatta, niin vältytään enimmiltä sekaannuksilta :/

-Hiutale

Nimi: Tikru

27.06.2017 13:08
Kirkaspentu - Myrskyklaani

Heräsin, kun joku kutitteli kuonoani.
Aivastin pienesti ja avasin lehden vihreät silmäni.
Kohtasin ensimmäiseksi veljeni Hiilipennun mustan kasvon.
"Miksi herätit jo nyt minut?" kysyin väsyneenä ja aukaisin suuni haukoitukseen.
"Mennään leikkimään! Ja muutenkin partio lähtee kohta, mennään nyt tai emme näe, kun he lähtevät!" veljeni kertoi innoissaan ja hyppelehti pentutarhan suuaukolle.
Nousin ylös samalla venytellen.
"Minnekkäs te olette menossa?" matkamme keskeytti emon lempeä kysymys.
"Katsomaan, kun rajapartio lähtee!" Hiilipentu hihkaisi ja ryntäsi ulos.
"Kunhan ette joudu hankaluuksiin", Hallahäntä kehräsi hymyillen.
"Emme emme!" huudahdin ja juoksin ulos veljeni luokse.
Istahdimme alas ja tapitimme, kun Sammalkorva tassutteli aukiolle.
Hän katseli kissoja jotka olivat jo ilmestyneet paikalle ja aukaisi sitten suunsa.
"Rajapartiota johtaa Katajahäntä. Otat mukaasi Korsiviiksen, Ohdaketassun ja Pähkinäviiksen!" naaras ilmoitti ja istahti sitten sukimaan turkkiaan.
"Harmi, kun isä ei päässyt partioon", huokaisin, mutta piristyin nopeasti sillä Katajahäntä tassutteili luoksemme.
"Miten menee pikkuiset?" enomme kysyi hymyn leikitellessä kollin kasvoilla.
"Hyvin!" hihkaisin hymyillen.
"Tule Katajahäntä!" Korsiviiksi huudahti piikkihernetunnelilla Ohdaketassu ja Pähkinäviiksi vierellään.
"Pitää mennä, mutta palaan aivan piakoin", Katajahäntä hymähti ja tassutteli verkkaisesti muun partionsa luokse ja johdatti heidät ulos piikkihernetunnelin kautta metsään.
Aloimme painimaan veljeni kanssa ja lopulta menimme koisimaan pentutarhalle.
Käperryin emon masun suojiin sulkien silmäni.
Nukahdin melko nopeasti.

Vastaus:

20 tp! Kirkaspentu on suloinen c: Pari kirjoitusvirhettä oli, mutta varsin pieniä, joten saattoivat hyvin johtua huolimattomuudestakin :)

mustan kasvon -> mustat kasvot
piakoin -> piakkoin

-Hiutale

Nimi: Tikru

26.05.2017 18:31
Keltatassu - Varjoklaani

"Keltatassu alahan tulla jo!" Avasin silmäni ärtyneenä ja nousin ylös.
*Taasko se ketunläjä tuli herättämään minut? En saa koskaan nukkua rauhassa!* tuhahdin ja tassutin oppilaiden pesän suuaukolle.
Unikkohäntä mittaili minua katseellaan ja ikuisuuden päästä hän tassutteli piikkihernetunnelille.
Kävelin tuon luokse ja katselin naaraan vaaleanruskeaa turkkia jossa kiemurteli monia juovia.
"Mitä teemme tänään?" Kysyin nostaen leukaani ylemmäs.
"Metsästämme ja myöhemmin on taisteluharjoutukset", Unikkohäntä vastasi ja kosketti minua hännällään ohjaten liikkumaan eteenpäin.
Tuhahdin ja lähdin tassuttelemaan eteenpäin.
"Voisimme mennä-"
"Sinne minne minä sanon", mestarini keskeytti töykeästi ja loin tähän vihamielisen mulkaisun.
"Kuten tiedät olen mestarisi ja minä päätän mitä teemme ja minne menemme. Onko selvä?" Unikkohäntä katsoi minua odottavana.
"Kyllä", huokaisin vastaukseksi.
Mestarini nyökäytti päätäänsä ja lähti tassuttelemaan eteenpäin.
Tuhahdin melkoisen äänekkäästi ja seurasin tuota.
*Saat vielä katua tuota kirppukasa, että määräilet minua!* huusin mielessäni katsellen Unikkohännän paksuahkoa puolelta toiselle heilahtelevaa häntää.
"Mitä haistat?" naaras kysyi ja pysähtyi nopeasti.
Meinasin osua tuohon, mutta kerkesin viime hetkellä pysähtyä.
"Saman, kuin sinäkin", vastasin sarkastisesti.
"Minähän varoitin sinua Keltatassu!" Unikkohäntä sähähti kääntyen ympäri.
Vastasin tuon katseeseen pelottomasti.
Hän näpsäytti minua hännällään päähäni ja aloin murisemaan uhkaavasti.
"Olen mestarisi ja, kun kysyn sinähän vastaat mukisematta!"
huonmasin, että olin todellakin suututtanut tätä aika rauhallista naarasta, mutta nyt ei ollut aika perääntymiseen!
"Mitä teet jos en vastaa?" kysyin nokkavasti irvistäen samalla hänelle.
"Sitten saat ainakin kuun siivota klaanivanhimpien pesää ja nyppiä heiltä kaikki punkeista kirppuihin!"
Hän näytti, että seuraavaksi räjähtävän.
Murisin vastaukseksi ja käännyin vihaisena ympäri.
"En halua!" Sähisin.
"Sitä sinä et päätä Keltatassu!" Unikkohännän ääni kuului takaatani.
"Olet tyhmin ja sammakonaivoisin mestari koskaan!" Käännyin kohdaten tuon silmät ja lähdin sitten pinkomaan kohti leiriä välittämättä mestarini huudoista jotka kaikuivat enään vaimeina takaatani.
Kiihdytin vauhtini hurjaksi ja sukelsin piikkihernetunnelista sisään ja ravasin oppimaiden pesälle.
Kävin makuulle ja painoin silmäni kiinni hengittäen raskaasti.
*Mitä väärää tein, että sain tuollaisen mestarin?!*
Kyynel valahti poskelleni ja lopulta tipahti kuivalle sammalpedilleni.
"Mikä on jos saan kysyä?" Kuulin hiljaisen kuiskauksen oppilaiden pesän suuaukolta.
En edes viitsinyt nostaa päätäni ylös.
"Ei se sinulle kuulu!" Sihahdin vastaukseksi ja kuulin huokaisun.
Joku tassutteli sisälle ja kosketti selkääni hellästi hännällään.
"Keltatassu kiltti, kerro minulle. Jaksan kyllä kuunnella."
Ääni oli erittäin tuttu.
Luimistin korviani hiukan kiusaantuneena.
Nostin katseeni ylös ja huomasin katselevani kaunista kilpikonnakuvioista naarasta.
"Kerro minulle mikä on hätänä", siskoni, kuin aneli ja istuutui alas kietoen samalla häntänsä ympärilleen.
"Et ymmärtäisi Ratamotassu", huokaisin surullisena.
"Ymmärtäisin jos kertoisit."
Ratamotassun silmät katsoivat syvälle silmiini melkeinpä tuntui, että sieluuni asti.
"Mestarini", huokaisin lopulta nousten itsekkin ylös.
Suin turkkiani suoremmaksi ja katsoin sitten Ratamotassua.
"Sanoiko tai tekikö hän jotakin?" Siskoni uteli.
"Ei varsinaisesti."
"Miten sitten?" huokausin taas syvään.
Hetken päästä olinkin jo selittänyt koko jutun Ratamotassulle ja tuntui, kuin iso kivi olisi pudonnut sydämeltäni.
"Jos asia on noin-" Ratamotassu näytti hetken miettivän mitä vastaisi.
"Sinun on kerrottava se hänelle. Unikkohäntä on ymmärtäväinen ja tajuaa varmasti missä puristaa."
Nyökkäsin ja tassuttelin tuon ohitse samalla koskettaen hänen kylkeään.
"Kiitos", kuiskasin hennosti ja tassutin ulos.
Menin tuoresaaliskasalle ja istuuduin alas.
Kaikki pörräsi päässäni.
*Mitä tekisin taiko sitten sanoisin?* mietin

//Tällänen sitten tuli kirjoitettua :)

Vastaus:

40 tp!

-Paju

Nimi: Malvatähti

24.05.2017 18:38
Rakkaustassu-Jokiklaani

Rakkaustassu käänteli päätään ja nuuski yrttejä parantajien pesässä. Naaraasta oltiin tehty eilen parantajaoppilas. Heinäviiksi, Rakkaustassun tummanharmaa mestari ja klaanin parantaja, hääri yrttien kanssa.
"Opetan sinulle tänään joitain sairauksia", kolli naukui. Valkea naaras nyökkäsi.
"Opetan sinulle myös opettamieni sairauden yrtit, niiden ulkonäöt ja kaikki", selitti Heinäviiksi. Tummanharmaa parantaja hiljeni ja käveli Rakkaustassun luo:
"Anteeksi. Unohdin."
Valkea naaras pudisti päätään.
"Ei se mitään. Sokeuteni ei haittaa minua, joten ei tarvitse varoa", naukui naaras hiljaisena. Heinäviiksi hiljeni taas.
"Aloitetaan", tummanharmaa kolli naukui. Rakkaustassu seurasi mestarinsa ominaistuoksua, mutta se sekottui yrttien raikkaaseen tuoksuun.
"Valkoyskä on viheryskää lievempi keuhosairaus, joka voi hoitamattomana johtaa viheryskään. Tässä sairaudessa kuono alkaa vuotaa kirkasta limaa ja kissan olo on väsynyt sekä kuumeinen. Yrttinä toimii kissanminttu, jota kasvaa kaksijalkojen puutarhoissa ja joskus villinä", selitti Heinäviiksi oppilaalleen. Rakkaustassu kuunteli tarkasti ja kuullessaan yrtin nimen, syöksyi naaras penkomaan yrttivarastoja.
"Onko se tämä?" mumisi naaras, suussaan jokin yrttejä. Heinäviiksi hymyili ja naukui:
"Hienoa. Se on kissanminttu."
"Viheryskä on valkoyskää voimakkaampi sairaus, joka puhkeaa yleensä lehtikadon aikaan. Tämä sairaus on hengenvaarallinen, etenkin heikoille kissoille. Se aiheuttaa kissoille vihreän liman eritystä ja korkeaa kuumetta", Heinäviiksi selitti huolestuneena.
"Kaikki hyvin?" kuiskasi Rakkaustassu. Tummanharmaa kolli nyökkäsi.
"En vain pidä viheryskästä puhumisesta. Se on vaarallinen sairaus ja surmasi vanhempani", mumisi Heinäviiksi. Rakkaustassu laksi häntänsä mestarinsa selälle ja silitti tuota.
"Jatketaa", tummanharmaa kolli naukui. Valkea naaras nyökkäsi, sillä tiesi että hänen mestarinsa näki sen.
"Tämä yrtti on vesiminttu. Haista sitä", maukui Heinäviiksi. Rakkaustassu nuuski yrttiä. Sen tuoksu oli raikas, hieman kirpeä.
"Sitä kasvaa yleisesti kosteassa sekä purojen leheisyydessä. Vesiminttu pureskellaan seokseksi ja annetaan syötäväksi. Tämä yrtti auttaa vatsakipuihin", ilmoitti kolliparantaja. Naarasoppilas kuunteli tarkasti.
"Kiinnostavaa", totesi valkea naaras, jolla oli punaruskeaita laikkuja. Rakkaustassu räpytti vaaleansinisiä, sokeita silmiään. Parantajaoppilas käveli yrttivarastolle. Hän laittoi kaikki kissanmintut ja vesimintutut omiin kasoisiinsa.
"Mitä nämä ovat?" kysyi Rakkaustassu. Tuo nuuski repaleisia lehtiä kiinnostuneita.
"Vadelman lehtiä. Niitä annetaan synnyttäville kunigattereille. Se auttaa kipuun", maukaisi Heinäviiksi, tummanharmaa parantaja. Rakkaustassu katsoi tassuaan, jossa tuntui pistelevää kipua aivan kuin olisi astunut piikin päälle.
"Tassuni sattuu", vinkaisi naasas. Hänen mestarinsa nosti Rakkaustassun oikean etukäpälän ja katsoi sitä.
"Ei täällä ole mitään" kolli totesi, mutta jatkoi:
"Mitä asiaa Pihlajaputous?"
Naarassoturi oli tullut parantajan ja tuon oppilaan luo.
"Tassussani on piikki", vastasi kissa. Rakkaustassu henkäisi kummissaan, sillä kun Pihlajaputouksen piikki irrotettiin parantajaoppilas tunsi suuren kivun. Pihlajaputous kiitti Heinäviikseä ja poistui pesästä. Yllätyksenä Rakkaustassun kipu oli poissa.
"Tu-tunsin hänen kipunsa", naukui valkea naaras kauhuissaan.

Vastaus:

35 tp!

-Paju

Nimi: Malvatähti

24.05.2017 09:32
Harhalaulu-Jokiklaani

~Arvon nousu~

Mustavalkea kunigatar tutkaili leiriä, kun aamu oli sarastamassa. Hän näki Sadetähden, Jokiklaanin uuden päällikkön. Päällikkö omasi siniharmaan turkin, jossa oli vaaleampia raitoja. Sadetähden silmät olivat vihrät. Harhalaulu kuitenkin käänsi katseensa pois, kun näki Usvahännän. Siniharmaa varapäällikkö oli hänen entinen kumppaninsa, mutta karu totuus oli se, että Harhalaulu käytti Usvahännän arvoa omaksi hyväkseen. Mustavalkea naaras käännähti ympäri ja tassutteli takaisin pentutarhan sisälle.
"Emo! Jokikäpälällä on jokin", Lehväpentu miukui, meripihkaiset silmät huolta hehkuen. Harhalaulun katse kohdistui kivusta voihkivaan kunigattareen.
"Pennut ulos pesästä, nyt. Etsikää vaikka enonne, Mahtikynsi ja leikkikää hänen kanssaan", naukui naaras. Pionipentu nyökkäsi ja juoksi ulos pentutarhasta sisartensa kanssa.
"Hae Heinäviiksi...", kähisi Jokikäpälä. Harhalaulu syöksähti ulos pentutarhasta, suorinta tietä parantajan pesään.
"Tarvitsemme vadelmaa. Jokikäpälän pennut syntyvät", mustavalkea kunigatar naukui tyynenä, vaikka oli sisällään shokissa. Tummanharmaa parantaja juoksi pentutarhalle, suussaan tuppo vadelman lehtiä.

Harhalaulu irvisteli, kun kuuli pesätoverinsa tuskan huudot.
"Mikä hänellä on emo?" kysyi Puropentu huolestuneena. Valkean kollin siniharmaat tassut tärisivät ja sinivihreät silmät hehkuivat pelkoa.
"Jokikäpälä saa pentuja", vastasi Harhalaulu pikaisesti. Punanenä pyöri ympyrää pentutarhan edessä, odottaen Heinäviiksen ilmoittavan, että synnytys on ohi. Harmaa kolli käveli välillä Harhalaulun eteen, välillä pentutarhan taakse.
"Rauhoitu Punanenä", naukui Mahtikynsi, siniharmaa turkkinen kolli. Harhalaulu katsahti veljeään, joka lohdutti toista kollia.
"Anteeksi, mutta vaikka Jokikäpälä saa pentuja, ei se tarkoita, että kaikkien kissojen ei pidä tehdä tehtäviään", kuului Usvahännän äikäinen ääni. Kolli järjesti partiot:
"Okapiikki johtaa partiota Myrskyklaanin rajalle. Hänen mukaansa menee Lummetassu, Juovakukka ja Tuikepilkku! Tuuliklaanin rajalle menevää partiota johtaa Multaviima. Hänen mukaansa menevät Aamukajo, Sinisulka ja Koivusiipi! Putoukselle menevää partiota johtaa Valkokukka. Mukaan menevät Liljaturkki ja Jääkukka! Metsästyspartiota johdan minä ja mukaani tulevat Pilvimarja, Harmaalehti sekä Raitanaama!"
Harhalaulu katsoi varapäällikköä hetken, mutta käänsi katseensa pentuihinsa. Punanenä katsoi pentutarhaa iloisena, kun Heinäviiksi tuli ulos hymyillen.
"Onneksi olkoon Punanenä, kumppanisi on saanut kaksi tytärtä", nukui tummanharmaa kolliparantaja.
"Saat mennä katsomaan Jokikäpälää ja Harhalaulu voi mennä sinne pentujensa kanssa", Heinäviiksi naukui. Mustavalkea kunigatar meni Punanenän perässä pentutarhaan. Naaraan pennut seurasivat perässä.
"Leikkikavereita!" vinkaisi Puropentu. Harhalaulu naurahti ja hymyili pennuilleen.
"He eivät leiki pitkiin aikoihin kanssanne. Muistatteko, olette pian oppilaita", naukui mustavalkea naaras. Pionipentu tuhahti, Lehväpentu katseli uusia pentuja.
"He ovat kauniita", Harhalaulu naukui Jokikäpälälle ja Punanenälle. Naaras jatkoi pian:
"Onko heillä vielä nimiä?"
Siniharmaa kunigatar haukotteli, samalla kun katsoi siniharmaata naaraspentua, hopenharmain raidoin ja tummanharmaata naaraspentua.
"Kävisikö Hopeapentu?" kysyi Ruostepentu, katsoen hopearaidallista naaraspentua.
"Hyvä idea", Punanenä naukui, vilkaisten Jokikäpälää. Siniharmaa naaras nyökkäsi ja naukui:
"Toinen olkoon Kaarnapentu."

"Tulkoon jokainen uimaan kykenevä kalakiven alle klaanikokoukseen!" huusi Sadetähti. Kaikki kissat ryntäsivät paikalle uteliaina.
"Jokikäpälä ja Punanenä ovat saneet kaksi tytärtä, Kaarnapennun ja Hopeapennun!" siniharma päällikkö aloitti. Kissat hurrasivat klaanin uusimpia jäseniä. Harhalaulu pesi pentujaan, jotta he olisivat juhlallisia. Sadetähti nosti häntänsä hiljentymisen merkiksi ja jatkoi:
"Pionipentu, Puropentu, Ruostepentu ja Lehväpentu, olette eläneet klaanissa kuusi kuuta ja nyt on teidän aikanne tulla oppilaiksi. Tästä päivästä saakka, aina siihen päivään asti, jona ansaitsette soturinimenne, kutsukaamme teitä nimillä, Pionitassu, Purotassu, Lehvätassu ja Ruostetassu. Pionitassun mestari tulee olemaan Liljaturkki, Purotassun Pihlajaputous, Ruostetassun Raitanaama ja Lehvätassun Pilvimarja!"
Sadetähti käänsi katseena tuleviin mestareihin.
"Liljaturkki, Pihlajaputous, Raitanaama ja Pilvimarja, uskon teidän olevan valmiita saamaan oppilaat. Olette saaneet hyvää koulutusta klaaniltanne ja uskollisuus on teille tärkeä asia. Odotan, että siirrätte kaikki tietonne näille uusille oppilaille!" kollipäällikkö naukui.
"Pionitassu! Purotassu! Lehvätassu! Ruostetassu!" klaanilaiset hurrasivat, Harhalaulu ehkäpä eniten. Usvahäntä, uusien oppilaiden isä, pysyi kuitenkin vaiti.
"Kala-aivo", ärähti naaras.
"Harhalaulu, sinut on täten vapautettu kunigattaren tehtävistä, joten olet taas soturi", naukui Sadetähti ja nyökkäsi. Harahlaulu käveli sotureiden pesän edustalle katselemaan pentujensa oppilas innostumisia.

Vastaus:

45 tp! Mukavan pitkä tarina ^^

-Paju

Nimi: ChiliKisu

21.05.2017 14:59
[Jyrinäpentu-tassu] [Varjoklaani]

"Emo, kuka isämme on?" Kysyn Siniturkilta. Hän huokaisee ja katsoo poispäin.
"Älkää hoputtako, odottakaa kohtaloanne", katsomme siskomme kanssa häntä kuin suurtakin ihmettä. Gepardipentu katsoo minua pää vähän vinossa. Pudistan päätäni ja menen makuulleni. Kuulen kuitenkin melkein heti huudon klaanikokoukseen.
"M-mennään, kultaseni", Emoni sanoo ja kävelemme kolmestaan ulos. Koko klaani on jo siellä ja kaikki katsovat Mustatähteä. Tuuli pörröttää hänen valkeaa turkkiaan kun hän tuijottaa klaaniansa.

Katselin ympärilleni. Kaikki hurrasivat minun ja siskoni uusia nimiä. Olemme nyt oppilaita! Kävelemme emomme luokse ja puskemme häntä.
"Tulkaa pian pentutarhan eteen. Minulla on asiaa teille", hän sanoo ja kävelee pentutarhaan.
"siis oikeesti! Olemme jo oppilaita!" Siskoni hehkuttaa ja pomppii ympärilläni. En kiinnitä häneen huomiota, katson emoani.
"Eikö emomme ole vähän... No outo?" Kysyn.
"No on hän vähän. Mutta hänen pentunsa siirtyivät oppilaiksi. Minä ymmärrän häntä", siskoni sanoo ja kävelee mestarinsa luokse. Menen oppilaiden pesään ja yritän saada emoni huolestuneen ilmeen pois mielestä.

"Psst, veli! Herää, pitää mennä", herään siskon silmät naamassani kiinni. Nousen ylös ja katselen ympärilleni. Aurinko on melkein laskenut ja eli nukuin koko päivän! Geparditassu johdattaa minut lähelle Mustatähden pesää jossa odottavat emoni, Närhikasvo ja Seittiraita. He menevät pesään ja menemme siskoni kanssa perästä. Karvani nousevat vähän pystyyn pesän kylmyydestä.

//Mustatähti on vissii kyl valkoinen kissa mustilla tassuilla vaikka klaanit osiossa toisin lukee? Saatan olla väärässä.

Vastaus:

25 kp! Mustatähti on tosiaan kirjoissa valkoinen, mutta ropessa se on eri kissa. On tosin hiukan tyhmää, että sillä on sama nimi ja klaani.

Nimi: Malvatähti

20.05.2017 20:49
Harhalaulu-Jokiklaani

~Tavoitteet~

"Typerys! Menit sitten hankkimaan itsesi pentutarhalle, vaikka sinun piti olla minun koulutuksessani!" sähisi Haukkahallan kaikuva ääni. Harhalaulu naurahti kylmästi, vaikka hänen äänessään oli ripaus huvittuneisuudesta.
"Haukkahalla, rakas pimeä kissani, sanoinhan jo, että tahdon olla arvostettu soturi. Nyt minulla on neljä hyväksi soturiksi kouluttautuvaa pentua sekä kumppanina Usvahäntä, klaanin varapäällikkö", naukaisi naaras selittävällä äänensävyllä.
"Entä sitten?" kolli ärähti, ääni yhä kaikuen. Naarassoturi pyöräytti silmiään huvittuneena.
"Varapäällikkö kumppanina ja pentuja hänen kanssaan, etkö tajua? En raksta sitä kala-aivoista kollia, mutta saan siitä arvostusta, että klaanin jalo varapäällikkö, rakstui minuun, joten jos Usvahännälle sattuisi jotain... Olisin varmaankin seuraava varapäällikkö", maukaisi Harhalaulu hymyillen julmasti. Haukkahalla istahti naaraan vierelle ja kuiskasi tuon korvaan hellästi:
"Olet fiksu. Onnea."

Harhalaulu säpsähti hereille pentutarhassa.
"Voih...", kuului harmistunut, ehkä jopa tuskan ja paniikin sekainen ääni. Mustavalkea kunigatar vilkaisi Punanenän siniharmaaseen kumppaniin, Jokikäpälään.
"Mitä nyt?" ärähti naaras ja kömpi ylös. Jokikäpälä huohotti hetken.
"Pennut potkivat", tuo naukaisi hätääntyneenä.
"Rauhoitu! Olet vahva soturi et pelkuri!" Harhalaulu naukaisi ja katsoi vanhempaa naarasta silmät leiskuen.
"Miten sinä pystyit? Tähtiklaani sentään sait noin nuorena neljä pentua, enkä minä edes kestä paria pennun potkua!" Jokikäpälä parahti, kellertävät silmät kertoen pelosta. Harhalaulu tuhahti ärsyyntyneenä.
"Koska arvostettu varapäällikkösi päätti, että olisi mahtavaa saada pentuja, joita en edes suunnitellut tai halunnut!" huusi naaras, jolloin Puropentu katsoi naarasta kauhuissaan siskonsa, Pionipennun vierellä.
"Et-etkö tahtonut meitä?" vikisi paikalle tullut Lehväpentu. Ruostepentu katsoi emoaan kyynelten peittoisin silmin. Harhalaulu henkäisi ja katsoi pois juoksevien pentujensa perään.
"Ei! Odottakaa!" rynnisti kunigatar pentujensa perään. Usvahäntä katsoi juoksevaa kumppaniaan ja pentuja. Varapällikkö syksyi Harhalaulun luo, jolloin naaras sähisi:
"Kauas minusta, haiseva kala-aivo! Pentuni lähtevät pakoon, eikä minulla ole aikaa sinulle!"
Usvahäntä kuitenkin pysäytti mustavalkean kunigattaren.
"Meidän pentumme!" tuo sähisi. Harhalaulu katsoi kollia siniset silmät leimuten kylmästi.
"Pysy poissa minun ja heidän elämästä. Selvä?!" naaras sähisi ja juoksi pentujensa luo.

"Irti! Et sä meitä rakasta!" Ruostepentu ärisi. Lehväpentu vikisi hiljaa Puropennun kanssa ja Pionipentu oli hiljaa.
"Lopettakaa uikuttaminen!" kiljaisi emonsa kopio, Pionipentu. Harhalaulu kantoi pentuja kohti pentutarhaa, katsoen niitä hieman säälivästi. Kun kunigatar laski pennut tuo hymyili niille kyynelet valuen silmistä, tuo naukui:
"Jokikäpälä voi hoitaa teitä... En ole hyvä emo noin täydellisille pennuille..."
Pionipentu kuitenkin nosti katseensa maasta.
"Ei! Oot täydellinen emo!" tuo naukaisi ja loikkasi kiinni Harhalaulun tassuun.
"Olen hirviö!" naaras naukui.
"Et ole", naukui Lehväpentu, yhteen ääneen Puropennun kanssa. Ruostepentu epäröi hetken, mutta tuli kiinni emoonsa.
"Ki-kiitos", maukui Harhalaulu helpottuneena.
Pennut painautuivat kiinni naaraaseen ja Puropentu kysyi sitten:
"Entä isä?"
Kunigatar huokaisi:
"Rakkautemme ei ollut aitoa... Hän ei ole enää kumppanini."
Pionipentu nyökkäsi ja Lehväpentu katsoi hymyillen.
"Kollit ovat tyhmiä!" harmaa naaraspentu naukui, tönäisten hellästi veljeään, Ruostepentua. Ruosteenvärinen kolli naurahti ja katsahti taivaalle.
"Nukkumaan meno aika!" Harhalaulu säpsähti.
"Mennään!" Puropentu naurahti, syöksyen sisartensa kanssa pentutarhaan.

"Hyvää yötä", kuiskasi mustavalkea naaras pennuilleen ja lähti pentutarhasta.
"Riittääkö se?" Haukkahalla kysyi, katsoen Harhalaulua.
"Mikä?" naaras kuiskasi.
"Pennut, valekumppani", pimeyden metsäläinen naukaisi. Kunigatar vilkaisi Haukkahallan taakse, kun siellä istui Multaviima.
"Olet rakastunut...", kolli naukaisi nähdessään Harhalaulun vilkuilun.
"En... Kai...", naukaisi naaras, käyden makaamaan maahan.

//Siis Harhalaulu ja Usvahäntä ei oo enää kumppaneita...

Vastaus:

45 tp!

-Paju

Nimi: Tikru

17.05.2017 21:10
Vatukkaraita - Myrskyklaani

Kuljin partioni matkassa kohti leiriä.
"Sait hyvin saalista", Marjakuono naukui hymyillen ja sipaisi hännällään poskeani.
Hymähdin ja kannoin hampaissani varpusta ja hiirtä.
"On varmasti mukavaa olla taas soturi, kun Kultatassu, Pöllötassu ja Ohdaketassu ovat oppilaita", nau'uin hymyillen vilkaisten vaaleanruskeaa raidallista naarasta.
Hän nykäytti päätäänsä hymyillen.
"Onhan se. On mukavaa nähdä, kun he kehittyvät", hän sanoi ja suuntasi katseensa taas eteen.
"Miten Hiilipentu ja Kirkaspentu voivat? Hekin ovat jo niin isoja ja vahvoja sekä kauniita pentuja", Marjakuono naurahti ja katsoi minua.
"He voivat hyvin. He ovat hauskoja pikku vekkuleita. On niin mahtavaa olla isä", sanoin hymyillen onnellisesti.
"Varmasti ovat", naaras vastasi naurahtaen.
Huomasin jo piikkihernetunnelin. Kävelimme sen läpi ja vein riistani tuoresaaliskasalle.
"Kirkaspentu! Hiilipentu!" Huusin, kun huomasin pennut oppilaiden pesällä viekkaat ilmeet kasvoillaan.
He käänsivät nopeasti päänsä minua kohden ja juoksivat sitten luokseni.
"Ei kait siellä oltu pahan teossa?" Kysyin lempeästi, mutta hiukan kiusoitellen. Pörrötin pentujeni päälakia ja istuin alas.
He vilkaisivat ensin nopeasti toisiaan ja Kirkaspentu katsoi sitten minua.
"Me vain menimme katsomaan oppilaita, ku-kun he ovat niin mahtavia!" Pentu naukui hymyillen.
"Ai, no hyvä on", naurahdin ja nousin ylös.
"Taidan tästä mennä Katajahännän luokse jutuskelemaan", sanoin ja tassuttelin pentujen ohitse koskettaen samalla naaras pentuni kylkeä.
Tassutin veljeni luokse ja istuuduin tuon vierelle.
"Mitäs olet tehnyt?" kysyin ja puskin hellästi kollia.
"En mitään erityistä", veljeni virkkoi ja tuon katse aina ohitti hetkesi minut ja katsoi kauemmas.
"No mikäs tuolla nyt on?" Kysyin ja vilkaisin sinne minne Katajahäntä vilkuili.
Näin kauempana Havusiiven. Katsoin sitten taas veljeäni ja sitten kaunista kullanväristä naarasta, jolla oli ruskeita täpliä. Katsahdin Katajahäntään ja virnistin kiusoittelevasti.
"Ai, että naaraat mielessä. Tai no yksi sellainen", nauroin ja pukkasin veljeäni kohti Havusiipeä.
Veljeni katsoi minua kulmat kurtussa varoitellen.
"Mene puhumaan hänelle!" Sanoin ja puskin häntä vieläkin lähemmäs naarasta.

//Tässä tällänen, kun on kirjotusmoti päällä xD Teinpäs sitten tälläsen missä mahdollisesti Katajahäntä löysi rakkautensa. Haittaako muuten jos Katajahäntä ja Havusiipi olis joskus kumppaneita? :)

Vastaus:

35 tp! Ei haittaa tuo kumppanijuttu.

-Paju

Nimi: Tikru

17.05.2017 08:46
Keltatassu - Varjoklaani

Auringon kirkkaat säteet osuivat silmiini.
Tuhahdin ja vaihdoin kylkeä ärsyyntyneenä.
Miksi piti aina herätä niin aikaisin?
"Keltatassu alahan jo tulla!" Nostin päätäni ja huomasin Unikkohännän pesän suulla.
"Miksi jo nyt? On niin aikaista", nurisin vastaan.
"Muuten jos et tule joudut siivoamaan klaanivanhimpien pesän ja nyppiä heidän turkeistaan punkit ja sen sellaiset. Päätös on tietenkin sinulla."
Luimistin korviani ja nousin ylös.
Suin turkkini nopeasti ja tassuttelin sitten ulos pesästä.
Aurinko häikäisi silmäni ja jouduin räpyttelemään niitä kovasti, jotta tottuisin valoon.
"Päätit viisaasti", mestarini naurahti ja tassutti piikkihernetunnelille. Tassuttelin naaraan luokse ja loin tähän yrmeän mulkauksen.
"Menemme tänään saalistamaan", hän kertoi ilmeestäni huolimatta.
Nyökkäsin tuhahtaen ja seurasin Unikkohäntää metsään.
"Mitä haistat?" Kilpikonnakuvioinen naaras tiedusteli samalla kääntäen katseensa minuun.
"Hiiren", vastasin leuka ylhäällä katsomatta naarasta.
"Hyvä. Nähtävästi osaat kaiken joten saat metsästää hiiren nyt ja heti!" Mestarini virkoi ja katsahti minuun haastavasti.
Nyökkäsin:
"Enköhän se pitäisi olla ihan helppoa".
Haistelin ilmaa ja jäljitin hiiren hajun pensaikkoon. Pudottauduin vaanimisasentoon ja lähdin hiippailemaan kohti pusikkoa. Haistoin hiiren aivan lähellä ja valmistuin loikkaamaan sen kimppuun. Huomasin hiiren ja jännitin lihakseni ja pian hyppäsin sen kimppuun. Hiiri yritti pyristellä pakoon, mutta turhaan. Iskin hampaani siihen ja tapoin hiiren nopeasti.
Sitten tassuttelin takaisin Unikkohännän luokse ja tiputin hiiren hänen eteensä.
"Ei huonosti jos huomiot, että häntäsi ei huiski miten sattuu seuraavalla kerralla niin pitäisi mennä loistavasti", mestarini naukui.
Nyökkäsin ja hautasin hiiren maahan.

Palasimme leiriin auringon laskettua. Olimme saalistaneet ja harjoitellut hiukan kiipeilyäkin.
Olin aivan uuvuksissa ja vein hiiren ja myyrän tuoresaaliskasaan.
Vinhatassu tuli luokseni virnistäen.
"No oliko rankkaa?" Hän kysyi ivallisena.
Käännähdin kollia päin vihaisena.
"Ei kuulu sinulle!" Tiuskaisin ja tassutin tuon ohi samalla läpsäisten hännälläni hänen naamaansa.
Kävelin ripein askelin oppilaiden pesälle ja kävin makuulle omalle sammalpedilleni.
Nukahdin samantien.

//tälläinen alkutarina Keltatassulla ;)

Vastaus:

30 tp! Keltatassu taitaa tosiaankin olla äreä tapaus! Toit hahmon luonteen hyvin esille. Muista, että johtolause alkaa pienellä alkukirjaimella, jos se on vuorosanan jälkeen eikä ala erisnimellä. Siis näin:
"No oliko rankkaa?" hän kysyi ivallisena.

-Paju ^^

Nimi: ChiliKisu

14.05.2017 16:04
[Jyrinäpentu] [Varjoklaani]

"Voitko lopettaa jo? Ulkona paistaa aurinko ja on lämmin!" Siskoni naukuu.
"Turkkini on vieläkin takussa!" Murahdan takaisin ja jatkan sukimista. Siskoni kirmaa ulos ja emoni menee perässä. Jään pesään ja yritän nukkua.
...
Herään ja katson ympärilleni. Pesä on tyhjä ja todella kuuma. Menen ulos ja etsin katseellani perhettäni. Näen siskoni istumassa lähellä päällikön pesää. Juoksen hänen luokseen.
"Missä emo on?" Kysyn ja hän huomaa minut.
"Hän on Mustatähden pesässä. Käski odottaa tässä", Istun hänen viereensä ja vierittelen pikkukiviä tassuissani. Pian emomme tulee ulos pesästä hieman järkyttyneenä.
"No?" Kysymme siskoni kanssa yhtäaikaa. Hän vain ohittaa meidät kuin olisimme ilmaa. Seuraamme häntä pentutarhaan. Pian Seittiraita tulee pesään myös.
"Pitääkö?" Hän kysyy emoltamme.
"J-joo, en tiedä miten", hän sanoo pelokkaana.
"Närhikasvo kertoo", Seittiraita sanoo hymyillen ja poistuu pesästä.
"Mistä on kyse?!" Sihahdan emollemme joka huokaisee ja nousee ylös vaivalloisesti.
"Pian saatte tietää, odottakaa täällä. Käyn Närhikasvon luona",
"Miksi?" Siskoni kimittää.
"Öh... Minulla on vähän vatsakipuja", Hän sanoo nopeasti ja loikkaa suuaukolle. Mitä ihmettä on tekeillä?
"Jyrinäpentu?",
"Niin?" Sanon siskolleni.
"Tiedätko kuka on isämme?" Siskoni kysyy. Pudistan päätäni mutta sanon:
"Ehkä se on Nokikynsi? Kysytään kun emo palaa!" Siskoni nyökkää ja alkaa tehdä sammalpalloa.
"Toivottavasti olemme pian oppilaita!" Siskoni hihkaisee ja hymyilee. Toivottavasti?

Vastaus:

30 kp!

-Paju

Nimi: ChiliKisu

13.05.2017 22:49
[Närhikasvo] [Varjoklaani]

"Se on kortetta. Sitä käytetään tulehduksiin ja verenvuodon pysäytykseen. Itse käytän pääosin tulehduksiin koska meillä on paljon hämähäkinseittiä", selitin oppilaalleni. Hän nyökkäsi ja vei kortekeon omaan koloonsa.
"Voisitko käydä katsomassa pentuja? Jyrinä- ja Gepardipentu näyttivät vähän nuhaisilta viime kokoontumisen aikaan",
"Toki, haenko sitten ne kamomillat?" Kiiltotassu kysyy pesän suulta. Nyökkään ja käännyn pesän perälle. Pian kuitenkin kuulen lehtien rapinaa ja katson taakseni. Näen... Näen Hallatuikkeen, metsän ärsyttävimmän naaraan.
"Mitä haluat?" Sanon hieman tylysti.
"Kumppanini valittaa kurkkukivusta, voitko antaa sitä jotain möhnää", hän sanoo yhtä tylysti.
"Miksei hän tullut itse?" Murahdan haastavasti.
"Sinähän et häneen koske!" Hän sihahtaa ja ottaa juuri kaivamani hunajalehtikäärön tassustani. Sitten kuulen taas lehtien rapinaa. Pahus! Eikö minua koskaan jätetä rauhaan?!
"Närhikasvo! Mustatähti pyytää sinua pesäänsä", kuulen ihanan salakumppanini äänen. Nousen hitaasti, venyttelen ja kävelen ulos. Seittiraita hymyilee minulle ja harppoo jonnekkin muualle. Astun Mustatähden pimeeän pesään.
"Sinulla oli asiaa?" Sanon kysyvästi.
"Kyllä... Sain luetettavaa tietoa eräästä asiasta", katson häntä kun hän vaihtaa asentoa.
"Oletko Jyrinä- ja Gepardipennun emo?" Sillä hetkellä tunsin kuinka läpinäkyvä piikki lävisti kehoni. Aloin vapisemaan ja katsoin maahan. otin syvään henkeä ja avasin suuni.
"K-kyllä. Ne ovat minun pentujani", sanon ääni sirpaleina.
"Voit poistua. Kun olet ryhdistäynyt niin tule tänne uudestaan", hän sanoo kylmästi ja peruutan pesästä. Kävelen häntä maata laahaten pesääni. Näen silmäkulmassani vaalena kissan virnuilevan leveästi ja ilkeästi.

Hallatuike.

Vastaus:

25 tp!

-Paju

Nimi: Tikru

13.05.2017 21:20
Kirkaspentu - Myrskyklaani

Hyppelehdin innoissani isän jaloissa.
"Maailma on niin ihmeellinen ja kaunis!" Hihkuin.
"Rauhoituppas nyt hieman!" Vatukkaraita kehräsi huvittuneena.
"Mitä teemme?" Huudahdin ja jatkoin innokasta pomppimistani.
"Minäpä tiedän!" Hiilipentu röyhisti rintaansa ja aloin kikattaa.
Hän katsoi minua sellaisella 'miksi naurat?' ilmeellä.
"Olet hassu!" Nauroin ja kaaduin maahan.
Hallahäntä naurahti ja kutitti minua hännällään.
"Vatukkaraita! Metsästyspartioon!" Valkoinen pitkäturkkinen kolli huudahti piikkihernetunnelilta.
"Isä kuka tuo on?" Kysyin nostaen katseeni Vatukkaraitaan.
"Hän on Valkotuuli. Pahoitteluni pitää mennä", hän huokaisi.
"Tullaan tullaan!" Isä huudahti takaisin ja kääntyi meitä kohden.
"Pitäkäähän hauskaa ja älkääkä joutuko vaikeuksiin!" Hän naurahti ja pörrötti päälakejamme.
"Joo tietty!" Sanoimme Hiilipennun kanssa samaan aikaan.
Hän naurahti ja nuolaisi emon poskea ja hölkytteli Valkotuulen luokse.
Heidän luonaan oli ruskean kirjava kolli luultavasti oppilas, tummanruskea kolli sekä vaaleanraidallinen naaras.
"Mitä tehdään?" Käännyin katsomaan veljeäni.
"Enpä tiedä!" Nau'uin kimeästi ja etsin katseellani tekemistä koko leiristä.
"Nyt keksin!" Hihkaisin ja siirryin mustan kollin vierelle.
"Säikytellään oppilaita", kuiskasin tuon korvaan ja katsahdimme emoon.
"Menemme leikkimään!" Sanoin, hän nyökkäsi ja tassutteli Katajahännän luokse vaihtamaan kieliä.
"Mennään jo!" Hihkuin ja juoksin Hiilipennun ohitse.
Saavuimme nopeasti oppilaiden pesälle ja kurkistimme sisään.

//Noh tein kans nyt Kirkaspennulla :)
Voisitko jatkaa jotenkin Vattu?

Vastaus:

25 tp tästäkin!

-Paju

Nimi: Tikru

13.05.2017 12:45
Vatukkaraita - Myrskyklaani

Aamun kirkkaat säteet osuivat silmiini. Aukaisin ne kokonaan ja nousin ylös. Verryttelin ja haukoittelin hartaasti.
Tassuttelin virkeänä ulos ja istahdin alas. Aloin sukia turkkiani perusteellisesti.
"Vatukkaraita?" Käänsin päätäni äänen suuntaan.
Katajahäntä tassutteli luokseni hymyillen.
"Kuulitkos jo, että Hiilipentu avasi silmänsä?" Hän kysyi ja puski minua lempeästi.
Katsoin häntä ensin sanattomana, kunnes avasin suuni.
"Sehän on... MAHTAVAA!" Huudahdin iloisena ja nousin ylös. Tassuttelin riistakasalle ja nappasin myyrän kasasta.
"Menenkin heti katsomaan heitä", nau'uin veljeni nyökätessä.
Tassutin ripein askelin pentutarhalle ja astelin sisään.
Siristelin silmiäni hiukan hämärähkössä pesässä.
"Hallahäntä!" Kehräsin ja tassutin vaaleanruskean naaraan luokse.
"Vatukkaraita, onpa mukava nähdä sinua!" Hallahäntä kehräsi.
Kävelin tuon luokse ja tiputin myyräni naaraalle.
"Kuulin Katajahännältä, että Hiilipentu on avannut silmänsä."
"Kyllä se on totta", hän nyökkäsi ja nuolaisi ensin mustan kollipennun päälakea ja sitten vaaleanruskean naaraan päälakea.
Katsoin heitä lempeästi.
"He ovat niin kauniita", kuiskasin ja istuuduin kumppanini vierelle.
"Niin ovat", Hallahäntä nyökkäsi ja nousi ylös.
"Hiilipentu ja Kirkaspentu menemme hetkeksi ulos", Hallahäntä naukui.
"Emo?" Kirkaspentu vikisi ja avasi kauniit lehdenvihreät silmänsä.
"Hienoa avasit silmäsi!" Kehräsin.
Kirkaspentu katsoi ympärilleen ja nousi tassuilleen.
Annoin hänelle tukea hännälläni.
"Tulkaahan sitten molemmat", Hallahäntä kehräsi ja auttoi Hiilipennunkin ylös. Tassuttelimme kumppanini ja kahden pentumme kanssa ulos.
//Nyt vihdoin tein tarinan :) sry, kun en oo kirjottanu mitään... Vattu haluutko jatkaa jotenkin?

Vastaus:

25 tp! Kiva tarina, eikä haittaa vaikka onkin ollut taukoa. Näin keväällä on kiireitä vähän itse kullakin ^^

-Paju

Nimi: Hiilipentu-Myrskyklaani

24.04.2017 00:00
Minut nostettiin jonkin lämpöisen möykyn luo, itse asiassa kahden. Toinen oli valtava ja sain aina siltä ruokaa ja toinen oli pieni suurin piirtein kokoiseni. Eräänä päivänä päätin, että aukaisen silmäni olisin ensimmäinen ja saisi huomiota. Tassulla avittaen kolli sai toisen silmän sirrilleen ja hetkisen päästä toinenkin aukesi ja hän aukaisi ne kokonaan, voi sitä valon määrää joka ensin hänen silmiin tuli, mutta pian kun hän tottui valoon alkoi hän erottaa asioita, korkean katon, pihalta tulevan valon, uloskäynnin ja kauempana Marjakuonon, kuningattaren, jolla oli vaalea raidallinen turkki ja keltaiset silmät.
"Emo katso", vinguin.
"Aukaisit silmäsi, ne ovat meripihkan väriset", hän sanoi.
"Minkälainen väri se on?" nau'uin ihmeissäni.
"Marjakuonolla on keltaiset silmät niin meripihka on vähän tummempi ja ruskeampi", hän sanoi hiukan miettien. Nääh mitä väliä väreillä on kun on emo jolta saa ruokaa ja huolenpitoa.

// huikan lyhykäni

Vastaus:

10 tp ^^

-Paju

Nimi: Hiirikuono

23.04.2017 21:08
Ottaisinko oppilaan, kun mestarini siirtyy klaaninvanhimpiin, hyvät ja huonot asiat tästä asiasta pyörivät päässäni. Hallahännän pennut syntyivät vähän aikaa sitten, mutta luulenpa, että heitä kiinnostaa enemmän soturina oleminen.
"Hiirikuono!" kuulen mestarini huutavan minua.
"Tulossa", vastaan tassuttelen mestarini luo.
"Siirryn klaaninvanhimpiin pian ja haluan, että ymmärrät auttaa kaikkia avun tarpeessa olijoita", hän sanoo.
"Kyllä, mutta miksi? Eikö jokaisella klaanilla ole oma parantaja?" kysyin.
"Ei aina, mutta muista kuunnella sydäntäsi, kun vaikea päätös on edessäsi", hän vastaa kierrellen ja lopuksi kadoten.
Kuulin meteliä ja heräsin se olikin vain unta. Mutta miksi tuo meteli. Kävelin katsomaan ja ennen kuin kuulin tajusin taas joku oli kuollut. Katselin kauhistuneena veljeni ruumista ja sitten huomasin Suomarjan ruumiin ja muurruin täysin juoksin takaisin pesään enkä tullut ulos, kuin vasta illalla. Vaihdon kieliä, mestarini ja veljeni kanssa, mutta en kyennyt enää ajattelemaan selkeästi. Voisin pian saada oppilaan ja unohtaisin tämän, ajattelin hymyillen pienesti.

// Now they are ded.

Vastaus:

10 tp ;)

-Paju

Nimi: ChiliKisu

23.04.2017 21:08
[Jyrinäpentu] [Varjoklaani]

"Emo, miksi Seittiraita käy koko ajan katsomassa minua ja veljeäni?"
"Hän haluaa vain katsoa että kaikki pennut ovat kunnossa",Siniturkki murahtaa puoliunessa. Katselen pentutarhan suuaukosta kuinka taas uusi partio tulee Tuliklaanin jäljiltä leiriin.
"Sitten kun kasvan isoksi, ryhdyn päälliköksi ja pieksen Tuliklaanin niin että he lähtevät pelon vallassa karkuun! Jos he siis ehtivät", nau'un ja alan teroittaa pikkuruisia kynsiäni pesän pikku kiviin.
"Kukkuu, ovatko Jyrinä- ja Gepardipentu täällä?" Nostan päätäni ja näen Varjoklaanin parantajan pesän suulla. Katselen häntä silmät viiruina. Hän ottaa minusta kiinni ja yrittää antaa minulle jotain yrttiä, taas.
"Syö se. Te kaksi olette tarhan heikoimmat, nämä yrtit vahvistavat", otan vaivalloisesti yrtit suuhuni ja melkein yökkään.
"Hyi!" Huudan ja alan pesemään suutani. Siskoni on jo suu ammollaan ottamassa kiltisti yrtit. Pöh, hänet vain hemmotellaan pilalle tuon takia. Näen kuinka Siniturkki ja Närhikasvo puhuvat jostain selvästi tärkeästä.
"Leikitään Jyrinäpentu!" Siskoni kaata minut maahan leikkisästi.
"En voi, minulla on muita menoja", murahdan ja hiippailen ulos pesästä isolle aukiolle.
"Et saa mennä ulos! Herätän emomme jos menet!" Siskoni kiljuu, tosin liian myöhään. Se on menoa nyt. Pian kuitenkin suuri kolli astuu melkein päälleni.
"Hei! Olen tässä!" sihahdan ja hän katsoo alaspäin.
"Ai, pikku hiirikö se siinä? Ei laisinkaan, sehän on Varjoklaanin häpeäpilkku, luopion ja Seittiraidan pentu!" Kolli naurahtaa ja jatkaa matkaa. Täh? Ei Siniturkki ole luopio!
"Jyrinäpentu! takaisin!" Kuulen emoni äänen. äh! En päässyt edes puunmitan päähän pentutarhasta. Seuraan kuitenkin jälkiäni takaisin närkästyneenä. En varmaan pysy hereillä vaikka yrittäisin.

//Tiiän lyhyt ja huono

Vastaus:

20 tp! Ei ollut yhtään huono! Kuvailit kivalla tavalla Jyrinäpennun ajatuksia, ja pituuskin oli ihan sopiva ^^

-Paju

Nimi: ChiliKisu

31.03.2017 23:57
[Närhikasvo] [Varjoklaani]

Katselin pesääni. Siellä täällä oli lehtiä, marjoja sun muuta. En ollut siivonnut, sillä minua stressasi. Kiiltotassu sen sijaan puhkui ja puhkui intoa.
"Närkikasvo, haluatko tulla metsästämään?" Seittiraita kysyi tökäten minua hennosti kylkeen.
"Milloin sinä siihen tulit?" Kysyin ja hän vain hymyili. Nousin ja lähdin hänen peräänsä. Kävelin lumoavassa metsässä. Puut olivat huurteen peitossa, maa taas kuin valkoista kimalletta. Seittiraita kantoi yhtä hiirtä, minä en ollut saanut mitään. Olinhan minä sentään yrittänyt.
"Millon pentujen pitäisi- öh, syntyä?" Seittiraita kysyi ja pysähdyin.
"laskujeni mukaan tänä kuuna. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa", sanoin vähän surullisena. Näin hiiren ja menin heti vaanimisasentoon. Seittiraita jatkoi matkaa ja minä jäin siihen. Hiirellä oli pieni pähkinä tassuissaan. Hasselpähkinää. Hiivin hännänmitan päähän hiirestä ja hyökkäsin. Puraisin sitä niskaan ja hiiri valahti veltoksi. Nousin ylös. Ensimmäinen saaliini aikoihin. yhtäkkiä tunsin viiltävää kipua ja kaaduin maahan. Työnsin kynteli ulos ja vinkaisin. Ei kai vain... Ei voi...
"Seittiraita!" Kiljahdin toivoen näkeväni harmaan kollin. Mitään ei näkynyt. Toinen kipuaalto iski ja tällä kertaa tunsin myös jotain. Supistuksia!
"Seittiraita!!" Tällä kertaa harmaa kolli syöksyi pensaasta ja katsoi minua.
"Mikä hätänä?" Hän kysyi silmät huolesta viiruina.
"Pennut... Pennut syntyvät!" Huohotin ja katselin ympärilleni. Nostin takajalkojani ja yritin hengittää.
"Ota tämä", Seittiraita työnsi kepin minulle. Laitoin sen leukojeni väliin ja puristin silmäni kiinni. Raavin maata ja purin keppiä.
"Ensimmäinen tulee!" nau'uin ja purin keppiä. Supistus vieri ylitseni ja en tiennyt mitä oikein tapahtui. Sitten näin takanani pienen karvakasan.
"Nuole sitä", sanoin ja Seittiraita totteli.
"T-tuleeko toinen?", en ehtinyt sanoa mitään sillä toinen supistus tuli. Keppi räksähti poikki ja vinguin. Katsoin taakseni, toinen. Seittiraita alkoi nuolemaan pentuja vuorotellen.
"V-vielä?" Hän kysyi uudelleen. Makasin maassa huohottaen. Kului hetki ja otin kepin palaset pois suustani.
"Siinä kaikki", maukaisin ja aloin nuolla hiekanvaaleaa pentua. Seittiraita nuoli harmaata. Pian katsoin niiden sukupuolet.
"Tämä on naaras ja se on kolli", Seittiraita nuolaisi ja työnsi pennun vatsaani vasten.
"Pitäisikö päättää nimet?" Kysyin ja Seittiraita nyökkäsi.
"Voin ehdottaa niitä sitten Mustatähdelle", nyökkäsin ja katsoin harmaata kollia.
"Voisiko kolli olla Jyrinäpentu?" Seittiraita katsoi vinkuvaa kollia.
"Sopii. Vosiko naaras olla Gepardipentu?" Seittiraita naukui.
"Käy. Lähde kohta pentujen kanssa",
"Etkö sinä tule?",
"Tulen sitten myöhemmin. Se herättäisi muuten liikaa huomiota", Nyt se on ohi.

//Dramaattista

Vastaus:

35 tp! Dramaattista tosiaan :D

Nimi: Tikru

26.03.2017 11:49
Vatukkaraita - Myrskyklaaani:

(Kuun päästä)

Nousin ylös ja tassuttelin aukiolle.
Katselin taivaalle, missä aurinko oli jo noussut. Oli kaunis päivä.
"Pentuni!" Kuulin ulvahduksen pentutarhalta.
Säpsähdin ja lähdin juoksemaan parantajan pesälle.
"Suomarja! Hiirikuono!" Huudahdin hiukan jännittyneenä.
"Hallahännän pennut syntyvät!" Huusin, kun näin Suomarjan viikset.
Hän kääntyi nopeasti ja haki kaikki yrtit ja juoksi minun perässäni pentutarhalle.
Hallahäntä puuskutti ja katsoi minua ja parantajaa helpottuneena.
Suomarja tassutteli Hallahännän luokse ja antoi hänelle paksun kepin.
"Pure, kun sattuu", hän neuvoi, kumppanini nyökkäsi ja huokaisi.

(Skip poikiminen)

Katsoin onnellisena Hallahäntää ja kahta pientä pentuamme.
"Mitkä annamme niiden nimiksi?" Kysyin
"Tämä musta kolli voisi olla nimeltään Hiilipentu", Hallahäntä kehräsi
Nyökkäsin ja katsoin vaalean ruskeaa hiukan pörröistä naaraspentua.
"Sopisiko tämän nimeksi Kirkaspentu?" Kysyin ja katselin emonsa mahan luona olevia pikkuruisia pentuja.
"Se on aivan ihana nimi", Hallahäntä sanoi onnelisesti hymyillen.
Aloin kehrätä ja nuolaisin kumppanini päälakea hellästi.
"Tuon sinulle syötävää", sanoin ja tassuttelin ulos pentutarhalta. Menin riistakasalle ja valikoin Hallahännälle oravan.
Veljeni tassutteli luokseni hymyillen.
"Saiko Hallahäntä pentunsa?" Hän kysyi.
"Kyllä, heidän nimensä ovat Kirkaspentu ja Hiilipentu", sanoin ja katsoin veljeäni orava suussa.
"Olet nyt eno", maukaisin hymyillen ja tassuttelin takaisin pentutarhalle.
Vein oravan nukahtaneelle Hallahännälle ja käperryin tuon vierelle.

//nyt sitten pentutarhassa on jo 5 pentua :)
Teen varmaan seuraavan tarinan, kun Kirkaspennulla ;)

Vastaus:

30 tp! Noita "skip poikiminen" ja "kuun päästä" ei välttämättä tarvitse laittaa, mutteivät ne toki haittaakaan :)

-Paju

©2017 Soturikatit - suntuubi.com