Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tähän viekkuun kirjoitetaan normaalit tarinat.

Muistathan tarkistaa huolella, että pisteet, pilkut ja isot alkukirjaimet ovat oikeilla paikoillaan!  

 Kirjoita joko yksikön kolmannessa tai ensimmäisessä persoonassa (hän tai minä-muodossa), ja imperfektissä (mennyt aikamuoto) tai preesensissä (nykyinen aikamuoto).

Kokoontumistarinat>>

 

Kirjoitustilanne:

Vuodenaika on tällä hetkellä hiirenkorva. Lämpötila on suurin piirtein 15ºC, aikaisin aamulla ja myöhään illalla vähän alle. Yöt ovat myös aika kylmiä, noin 5ºC. Sää on lähes tyyni ja puolipilvinen. Nummilla käy pieni tuulenvire. Aurinko käy näkyvissä aina välillä, ja aurinkoisissa paikoissa (Aurinkokivet, nummet) lämpötila voi nousta jopa lähelle 20ºC.

 1  2  3  4  5  6  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on viisi miinus kaksi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Tikru

26.05.2017 18:31
Keltatassu - Varjoklaani

"Keltatassu alahan tulla jo!" Avasin silmäni ärtyneenä ja nousin ylös.
*Taasko se ketunläjä tuli herättämään minut? En saa koskaan nukkua rauhassa!* tuhahdin ja tassutin oppilaiden pesän suuaukolle.
Unikkohäntä mittaili minua katseellaan ja ikuisuuden päästä hän tassutteli piikkihernetunnelille.
Kävelin tuon luokse ja katselin naaraan vaaleanruskeaa turkkia jossa kiemurteli monia juovia.
"Mitä teemme tänään?" Kysyin nostaen leukaani ylemmäs.
"Metsästämme ja myöhemmin on taisteluharjoutukset", Unikkohäntä vastasi ja kosketti minua hännällään ohjaten liikkumaan eteenpäin.
Tuhahdin ja lähdin tassuttelemaan eteenpäin.
"Voisimme mennä-"
"Sinne minne minä sanon", mestarini keskeytti töykeästi ja loin tähän vihamielisen mulkaisun.
"Kuten tiedät olen mestarisi ja minä päätän mitä teemme ja minne menemme. Onko selvä?" Unikkohäntä katsoi minua odottavana.
"Kyllä", huokaisin vastaukseksi.
Mestarini nyökäytti päätäänsä ja lähti tassuttelemaan eteenpäin.
Tuhahdin melkoisen äänekkäästi ja seurasin tuota.
*Saat vielä katua tuota kirppukasa, että määräilet minua!* huusin mielessäni katsellen Unikkohännän paksuahkoa puolelta toiselle heilahtelevaa häntää.
"Mitä haistat?" naaras kysyi ja pysähtyi nopeasti.
Meinasin osua tuohon, mutta kerkesin viime hetkellä pysähtyä.
"Saman, kuin sinäkin", vastasin sarkastisesti.
"Minähän varoitin sinua Keltatassu!" Unikkohäntä sähähti kääntyen ympäri.
Vastasin tuon katseeseen pelottomasti.
Hän näpsäytti minua hännällään päähäni ja aloin murisemaan uhkaavasti.
"Olen mestarisi ja, kun kysyn sinähän vastaat mukisematta!"
huonmasin, että olin todellakin suututtanut tätä aika rauhallista naarasta, mutta nyt ei ollut aika perääntymiseen!
"Mitä teet jos en vastaa?" kysyin nokkavasti irvistäen samalla hänelle.
"Sitten saat ainakin kuun siivota klaanivanhimpien pesää ja nyppiä heiltä kaikki punkeista kirppuihin!"
Hän näytti, että seuraavaksi räjähtävän.
Murisin vastaukseksi ja käännyin vihaisena ympäri.
"En halua!" Sähisin.
"Sitä sinä et päätä Keltatassu!" Unikkohännän ääni kuului takaatani.
"Olet tyhmin ja sammakonaivoisin mestari koskaan!" Käännyin kohdaten tuon silmät ja lähdin sitten pinkomaan kohti leiriä välittämättä mestarini huudoista jotka kaikuivat enään vaimeina takaatani.
Kiihdytin vauhtini hurjaksi ja sukelsin piikkihernetunnelista sisään ja ravasin oppimaiden pesälle.
Kävin makuulle ja painoin silmäni kiinni hengittäen raskaasti.
*Mitä väärää tein, että sain tuollaisen mestarin?!*
Kyynel valahti poskelleni ja lopulta tipahti kuivalle sammalpedilleni.
"Mikä on jos saan kysyä?" Kuulin hiljaisen kuiskauksen oppilaiden pesän suuaukolta.
En edes viitsinyt nostaa päätäni ylös.
"Ei se sinulle kuulu!" Sihahdin vastaukseksi ja kuulin huokaisun.
Joku tassutteli sisälle ja kosketti selkääni hellästi hännällään.
"Keltatassu kiltti, kerro minulle. Jaksan kyllä kuunnella."
Ääni oli erittäin tuttu.
Luimistin korviani hiukan kiusaantuneena.
Nostin katseeni ylös ja huomasin katselevani kaunista kilpikonnakuvioista naarasta.
"Kerro minulle mikä on hätänä", siskoni, kuin aneli ja istuutui alas kietoen samalla häntänsä ympärilleen.
"Et ymmärtäisi Ratamotassu", huokaisin surullisena.
"Ymmärtäisin jos kertoisit."
Ratamotassun silmät katsoivat syvälle silmiini melkeinpä tuntui, että sieluuni asti.
"Mestarini", huokaisin lopulta nousten itsekkin ylös.
Suin turkkiani suoremmaksi ja katsoin sitten Ratamotassua.
"Sanoiko tai tekikö hän jotakin?" Siskoni uteli.
"Ei varsinaisesti."
"Miten sitten?" huokausin taas syvään.
Hetken päästä olinkin jo selittänyt koko jutun Ratamotassulle ja tuntui, kuin iso kivi olisi pudonnut sydämeltäni.
"Jos asia on noin-" Ratamotassu näytti hetken miettivän mitä vastaisi.
"Sinun on kerrottava se hänelle. Unikkohäntä on ymmärtäväinen ja tajuaa varmasti missä puristaa."
Nyökkäsin ja tassuttelin tuon ohitse samalla koskettaen hänen kylkeään.
"Kiitos", kuiskasin hennosti ja tassutin ulos.
Menin tuoresaaliskasalle ja istuuduin alas.
Kaikki pörräsi päässäni.
*Mitä tekisin taiko sitten sanoisin?* mietin

//Tällänen sitten tuli kirjoitettua :)

Nimi: Malvatähti

24.05.2017 18:38
Rakkaustassu-Jokiklaani

Rakkaustassu käänteli päätään ja nuuski yrttejä parantajien pesässä. Naaraasta oltiin tehty eilen parantajaoppilas. Heinäviiksi, Rakkaustassun tummanharmaa mestari ja klaanin parantaja, hääri yrttien kanssa.
"Opetan sinulle tänään joitain sairauksia", kolli naukui. Valkea naaras nyökkäsi.
"Opetan sinulle myös opettamieni sairauden yrtit, niiden ulkonäöt ja kaikki", selitti Heinäviiksi. Tummanharmaa parantaja hiljeni ja käveli Rakkaustassun luo:
"Anteeksi. Unohdin."
Valkea naaras pudisti päätään.
"Ei se mitään. Sokeuteni ei haittaa minua, joten ei tarvitse varoa", naukui naaras hiljaisena. Heinäviiksi hiljeni taas.
"Aloitetaan", tummanharmaa kolli naukui. Rakkaustassu seurasi mestarinsa ominaistuoksua, mutta se sekottui yrttien raikkaaseen tuoksuun.
"Valkoyskä on viheryskää lievempi keuhosairaus, joka voi hoitamattomana johtaa viheryskään. Tässä sairaudessa kuono alkaa vuotaa kirkasta limaa ja kissan olo on väsynyt sekä kuumeinen. Yrttinä toimii kissanminttu, jota kasvaa kaksijalkojen puutarhoissa ja joskus villinä", selitti Heinäviiksi oppilaalleen. Rakkaustassu kuunteli tarkasti ja kuullessaan yrtin nimen, syöksyi naaras penkomaan yrttivarastoja.
"Onko se tämä?" mumisi naaras, suussaan jokin yrttejä. Heinäviiksi hymyili ja naukui:
"Hienoa. Se on kissanminttu."
"Viheryskä on valkoyskää voimakkaampi sairaus, joka puhkeaa yleensä lehtikadon aikaan. Tämä sairaus on hengenvaarallinen, etenkin heikoille kissoille. Se aiheuttaa kissoille vihreän liman eritystä ja korkeaa kuumetta", Heinäviiksi selitti huolestuneena.
"Kaikki hyvin?" kuiskasi Rakkaustassu. Tummanharmaa kolli nyökkäsi.
"En vain pidä viheryskästä puhumisesta. Se on vaarallinen sairaus ja surmasi vanhempani", mumisi Heinäviiksi. Rakkaustassu laksi häntänsä mestarinsa selälle ja silitti tuota.
"Jatketaa", tummanharmaa kolli naukui. Valkea naaras nyökkäsi, sillä tiesi että hänen mestarinsa näki sen.
"Tämä yrtti on vesiminttu. Haista sitä", maukui Heinäviiksi. Rakkaustassu nuuski yrttiä. Sen tuoksu oli raikas, hieman kirpeä.
"Sitä kasvaa yleisesti kosteassa sekä purojen leheisyydessä. Vesiminttu pureskellaan seokseksi ja annetaan syötäväksi. Tämä yrtti auttaa vatsakipuihin", ilmoitti kolliparantaja. Naarasoppilas kuunteli tarkasti.
"Kiinnostavaa", totesi valkea naaras, jolla oli punaruskeaita laikkuja. Rakkaustassu räpytti vaaleansinisiä, sokeita silmiään. Parantajaoppilas käveli yrttivarastolle. Hän laittoi kaikki kissanmintut ja vesimintutut omiin kasoisiinsa.
"Mitä nämä ovat?" kysyi Rakkaustassu. Tuo nuuski repaleisia lehtiä kiinnostuneita.
"Vadelman lehtiä. Niitä annetaan synnyttäville kunigattereille. Se auttaa kipuun", maukaisi Heinäviiksi, tummanharmaa parantaja. Rakkaustassu katsoi tassuaan, jossa tuntui pistelevää kipua aivan kuin olisi astunut piikin päälle.
"Tassuni sattuu", vinkaisi naasas. Hänen mestarinsa nosti Rakkaustassun oikean etukäpälän ja katsoi sitä.
"Ei täällä ole mitään" kolli totesi, mutta jatkoi:
"Mitä asiaa Pihlajaputous?"
Naarassoturi oli tullut parantajan ja tuon oppilaan luo.
"Tassussani on piikki", vastasi kissa. Rakkaustassu henkäisi kummissaan, sillä kun Pihlajaputouksen piikki irrotettiin parantajaoppilas tunsi suuren kivun. Pihlajaputous kiitti Heinäviikseä ja poistui pesästä. Yllätyksenä Rakkaustassun kipu oli poissa.
"Tu-tunsin hänen kipunsa", naukui valkea naaras kauhuissaan.

Vastaus:

35 tp!

-Paju

Nimi: Malvatähti

24.05.2017 09:32
Harhalaulu-Jokiklaani

~Arvon nousu~

Mustavalkea kunigatar tutkaili leiriä, kun aamu oli sarastamassa. Hän näki Sadetähden, Jokiklaanin uuden päällikkön. Päällikkö omasi siniharmaan turkin, jossa oli vaaleampia raitoja. Sadetähden silmät olivat vihrät. Harhalaulu kuitenkin käänsi katseensa pois, kun näki Usvahännän. Siniharmaa varapäällikkö oli hänen entinen kumppaninsa, mutta karu totuus oli se, että Harhalaulu käytti Usvahännän arvoa omaksi hyväkseen. Mustavalkea naaras käännähti ympäri ja tassutteli takaisin pentutarhan sisälle.
"Emo! Jokikäpälällä on jokin", Lehväpentu miukui, meripihkaiset silmät huolta hehkuen. Harhalaulun katse kohdistui kivusta voihkivaan kunigattareen.
"Pennut ulos pesästä, nyt. Etsikää vaikka enonne, Mahtikynsi ja leikkikää hänen kanssaan", naukui naaras. Pionipentu nyökkäsi ja juoksi ulos pentutarhasta sisartensa kanssa.
"Hae Heinäviiksi...", kähisi Jokikäpälä. Harhalaulu syöksähti ulos pentutarhasta, suorinta tietä parantajan pesään.
"Tarvitsemme vadelmaa. Jokikäpälän pennut syntyvät", mustavalkea kunigatar naukui tyynenä, vaikka oli sisällään shokissa. Tummanharmaa parantaja juoksi pentutarhalle, suussaan tuppo vadelman lehtiä.

Harhalaulu irvisteli, kun kuuli pesätoverinsa tuskan huudot.
"Mikä hänellä on emo?" kysyi Puropentu huolestuneena. Valkean kollin siniharmaat tassut tärisivät ja sinivihreät silmät hehkuivat pelkoa.
"Jokikäpälä saa pentuja", vastasi Harhalaulu pikaisesti. Punanenä pyöri ympyrää pentutarhan edessä, odottaen Heinäviiksen ilmoittavan, että synnytys on ohi. Harmaa kolli käveli välillä Harhalaulun eteen, välillä pentutarhan taakse.
"Rauhoitu Punanenä", naukui Mahtikynsi, siniharmaa turkkinen kolli. Harhalaulu katsahti veljeään, joka lohdutti toista kollia.
"Anteeksi, mutta vaikka Jokikäpälä saa pentuja, ei se tarkoita, että kaikkien kissojen ei pidä tehdä tehtäviään", kuului Usvahännän äikäinen ääni. Kolli järjesti partiot:
"Okapiikki johtaa partiota Myrskyklaanin rajalle. Hänen mukaansa menee Lummetassu, Juovakukka ja Tuikepilkku! Tuuliklaanin rajalle menevää partiota johtaa Multaviima. Hänen mukaansa menevät Aamukajo, Sinisulka ja Koivusiipi! Putoukselle menevää partiota johtaa Valkokukka. Mukaan menevät Liljaturkki ja Jääkukka! Metsästyspartiota johdan minä ja mukaani tulevat Pilvimarja, Harmaalehti sekä Raitanaama!"
Harhalaulu katsoi varapäällikköä hetken, mutta käänsi katseensa pentuihinsa. Punanenä katsoi pentutarhaa iloisena, kun Heinäviiksi tuli ulos hymyillen.
"Onneksi olkoon Punanenä, kumppanisi on saanut kaksi tytärtä", nukui tummanharmaa kolliparantaja.
"Saat mennä katsomaan Jokikäpälää ja Harhalaulu voi mennä sinne pentujensa kanssa", Heinäviiksi naukui. Mustavalkea kunigatar meni Punanenän perässä pentutarhaan. Naaraan pennut seurasivat perässä.
"Leikkikavereita!" vinkaisi Puropentu. Harhalaulu naurahti ja hymyili pennuilleen.
"He eivät leiki pitkiin aikoihin kanssanne. Muistatteko, olette pian oppilaita", naukui mustavalkea naaras. Pionipentu tuhahti, Lehväpentu katseli uusia pentuja.
"He ovat kauniita", Harhalaulu naukui Jokikäpälälle ja Punanenälle. Naaras jatkoi pian:
"Onko heillä vielä nimiä?"
Siniharmaa kunigatar haukotteli, samalla kun katsoi siniharmaata naaraspentua, hopenharmain raidoin ja tummanharmaata naaraspentua.
"Kävisikö Hopeapentu?" kysyi Ruostepentu, katsoen hopearaidallista naaraspentua.
"Hyvä idea", Punanenä naukui, vilkaisten Jokikäpälää. Siniharmaa naaras nyökkäsi ja naukui:
"Toinen olkoon Kaarnapentu."

"Tulkoon jokainen uimaan kykenevä kalakiven alle klaanikokoukseen!" huusi Sadetähti. Kaikki kissat ryntäsivät paikalle uteliaina.
"Jokikäpälä ja Punanenä ovat saneet kaksi tytärtä, Kaarnapennun ja Hopeapennun!" siniharma päällikkö aloitti. Kissat hurrasivat klaanin uusimpia jäseniä. Harhalaulu pesi pentujaan, jotta he olisivat juhlallisia. Sadetähti nosti häntänsä hiljentymisen merkiksi ja jatkoi:
"Pionipentu, Puropentu, Ruostepentu ja Lehväpentu, olette eläneet klaanissa kuusi kuuta ja nyt on teidän aikanne tulla oppilaiksi. Tästä päivästä saakka, aina siihen päivään asti, jona ansaitsette soturinimenne, kutsukaamme teitä nimillä, Pionitassu, Purotassu, Lehvätassu ja Ruostetassu. Pionitassun mestari tulee olemaan Liljaturkki, Purotassun Pihlajaputous, Ruostetassun Raitanaama ja Lehvätassun Pilvimarja!"
Sadetähti käänsi katseena tuleviin mestareihin.
"Liljaturkki, Pihlajaputous, Raitanaama ja Pilvimarja, uskon teidän olevan valmiita saamaan oppilaat. Olette saaneet hyvää koulutusta klaaniltanne ja uskollisuus on teille tärkeä asia. Odotan, että siirrätte kaikki tietonne näille uusille oppilaille!" kollipäällikkö naukui.
"Pionitassu! Purotassu! Lehvätassu! Ruostetassu!" klaanilaiset hurrasivat, Harhalaulu ehkäpä eniten. Usvahäntä, uusien oppilaiden isä, pysyi kuitenkin vaiti.
"Kala-aivo", ärähti naaras.
"Harhalaulu, sinut on täten vapautettu kunigattaren tehtävistä, joten olet taas soturi", naukui Sadetähti ja nyökkäsi. Harahlaulu käveli sotureiden pesän edustalle katselemaan pentujensa oppilas innostumisia.

Vastaus:

45 tp! Mukavan pitkä tarina ^^

-Paju

Nimi: ChiliKisu

21.05.2017 14:59
[Jyrinäpentu-tassu] [Varjoklaani]

"Emo, kuka isämme on?" Kysyn Siniturkilta. Hän huokaisee ja katsoo poispäin.
"Älkää hoputtako, odottakaa kohtaloanne", katsomme siskomme kanssa häntä kuin suurtakin ihmettä. Gepardipentu katsoo minua pää vähän vinossa. Pudistan päätäni ja menen makuulleni. Kuulen kuitenkin melkein heti huudon klaanikokoukseen.
"M-mennään, kultaseni", Emoni sanoo ja kävelemme kolmestaan ulos. Koko klaani on jo siellä ja kaikki katsovat Mustatähteä. Tuuli pörröttää hänen valkeaa turkkiaan kun hän tuijottaa klaaniansa.

Katselin ympärilleni. Kaikki hurrasivat minun ja siskoni uusia nimiä. Olemme nyt oppilaita! Kävelemme emomme luokse ja puskemme häntä.
"Tulkaa pian pentutarhan eteen. Minulla on asiaa teille", hän sanoo ja kävelee pentutarhaan.
"siis oikeesti! Olemme jo oppilaita!" Siskoni hehkuttaa ja pomppii ympärilläni. En kiinnitä häneen huomiota, katson emoani.
"Eikö emomme ole vähän... No outo?" Kysyn.
"No on hän vähän. Mutta hänen pentunsa siirtyivät oppilaiksi. Minä ymmärrän häntä", siskoni sanoo ja kävelee mestarinsa luokse. Menen oppilaiden pesään ja yritän saada emoni huolestuneen ilmeen pois mielestä.

"Psst, veli! Herää, pitää mennä", herään siskon silmät naamassani kiinni. Nousen ylös ja katselen ympärilleni. Aurinko on melkein laskenut ja eli nukuin koko päivän! Geparditassu johdattaa minut lähelle Mustatähden pesää jossa odottavat emoni, Närhikasvo ja Seittiraita. He menevät pesään ja menemme siskoni kanssa perästä. Karvani nousevat vähän pystyyn pesän kylmyydestä.

//Mustatähti on vissii kyl valkoinen kissa mustilla tassuilla vaikka klaanit osiossa toisin lukee? Saatan olla väärässä.

Vastaus:

25 kp! Mustatähti on tosiaan kirjoissa valkoinen, mutta ropessa se on eri kissa. On tosin hiukan tyhmää, että sillä on sama nimi ja klaani.

Nimi: Malvatähti

20.05.2017 20:49
Harhalaulu-Jokiklaani

~Tavoitteet~

"Typerys! Menit sitten hankkimaan itsesi pentutarhalle, vaikka sinun piti olla minun koulutuksessani!" sähisi Haukkahallan kaikuva ääni. Harhalaulu naurahti kylmästi, vaikka hänen äänessään oli ripaus huvittuneisuudesta.
"Haukkahalla, rakas pimeä kissani, sanoinhan jo, että tahdon olla arvostettu soturi. Nyt minulla on neljä hyväksi soturiksi kouluttautuvaa pentua sekä kumppanina Usvahäntä, klaanin varapäällikkö", naukaisi naaras selittävällä äänensävyllä.
"Entä sitten?" kolli ärähti, ääni yhä kaikuen. Naarassoturi pyöräytti silmiään huvittuneena.
"Varapäällikkö kumppanina ja pentuja hänen kanssaan, etkö tajua? En raksta sitä kala-aivoista kollia, mutta saan siitä arvostusta, että klaanin jalo varapäällikkö, rakstui minuun, joten jos Usvahännälle sattuisi jotain... Olisin varmaankin seuraava varapäällikkö", maukaisi Harhalaulu hymyillen julmasti. Haukkahalla istahti naaraan vierelle ja kuiskasi tuon korvaan hellästi:
"Olet fiksu. Onnea."

Harhalaulu säpsähti hereille pentutarhassa.
"Voih...", kuului harmistunut, ehkä jopa tuskan ja paniikin sekainen ääni. Mustavalkea kunigatar vilkaisi Punanenän siniharmaaseen kumppaniin, Jokikäpälään.
"Mitä nyt?" ärähti naaras ja kömpi ylös. Jokikäpälä huohotti hetken.
"Pennut potkivat", tuo naukaisi hätääntyneenä.
"Rauhoitu! Olet vahva soturi et pelkuri!" Harhalaulu naukaisi ja katsoi vanhempaa naarasta silmät leiskuen.
"Miten sinä pystyit? Tähtiklaani sentään sait noin nuorena neljä pentua, enkä minä edes kestä paria pennun potkua!" Jokikäpälä parahti, kellertävät silmät kertoen pelosta. Harhalaulu tuhahti ärsyyntyneenä.
"Koska arvostettu varapäällikkösi päätti, että olisi mahtavaa saada pentuja, joita en edes suunnitellut tai halunnut!" huusi naaras, jolloin Puropentu katsoi naarasta kauhuissaan siskonsa, Pionipennun vierellä.
"Et-etkö tahtonut meitä?" vikisi paikalle tullut Lehväpentu. Ruostepentu katsoi emoaan kyynelten peittoisin silmin. Harhalaulu henkäisi ja katsoi pois juoksevien pentujensa perään.
"Ei! Odottakaa!" rynnisti kunigatar pentujensa perään. Usvahäntä katsoi juoksevaa kumppaniaan ja pentuja. Varapällikkö syksyi Harhalaulun luo, jolloin naaras sähisi:
"Kauas minusta, haiseva kala-aivo! Pentuni lähtevät pakoon, eikä minulla ole aikaa sinulle!"
Usvahäntä kuitenkin pysäytti mustavalkean kunigattaren.
"Meidän pentumme!" tuo sähisi. Harhalaulu katsoi kollia siniset silmät leimuten kylmästi.
"Pysy poissa minun ja heidän elämästä. Selvä?!" naaras sähisi ja juoksi pentujensa luo.

"Irti! Et sä meitä rakasta!" Ruostepentu ärisi. Lehväpentu vikisi hiljaa Puropennun kanssa ja Pionipentu oli hiljaa.
"Lopettakaa uikuttaminen!" kiljaisi emonsa kopio, Pionipentu. Harhalaulu kantoi pentuja kohti pentutarhaa, katsoen niitä hieman säälivästi. Kun kunigatar laski pennut tuo hymyili niille kyynelet valuen silmistä, tuo naukui:
"Jokikäpälä voi hoitaa teitä... En ole hyvä emo noin täydellisille pennuille..."
Pionipentu kuitenkin nosti katseensa maasta.
"Ei! Oot täydellinen emo!" tuo naukaisi ja loikkasi kiinni Harhalaulun tassuun.
"Olen hirviö!" naaras naukui.
"Et ole", naukui Lehväpentu, yhteen ääneen Puropennun kanssa. Ruostepentu epäröi hetken, mutta tuli kiinni emoonsa.
"Ki-kiitos", maukui Harhalaulu helpottuneena.
Pennut painautuivat kiinni naaraaseen ja Puropentu kysyi sitten:
"Entä isä?"
Kunigatar huokaisi:
"Rakkautemme ei ollut aitoa... Hän ei ole enää kumppanini."
Pionipentu nyökkäsi ja Lehväpentu katsoi hymyillen.
"Kollit ovat tyhmiä!" harmaa naaraspentu naukui, tönäisten hellästi veljeään, Ruostepentua. Ruosteenvärinen kolli naurahti ja katsahti taivaalle.
"Nukkumaan meno aika!" Harhalaulu säpsähti.
"Mennään!" Puropentu naurahti, syöksyen sisartensa kanssa pentutarhaan.

"Hyvää yötä", kuiskasi mustavalkea naaras pennuilleen ja lähti pentutarhasta.
"Riittääkö se?" Haukkahalla kysyi, katsoen Harhalaulua.
"Mikä?" naaras kuiskasi.
"Pennut, valekumppani", pimeyden metsäläinen naukaisi. Kunigatar vilkaisi Haukkahallan taakse, kun siellä istui Multaviima.
"Olet rakastunut...", kolli naukaisi nähdessään Harhalaulun vilkuilun.
"En... Kai...", naukaisi naaras, käyden makaamaan maahan.

//Siis Harhalaulu ja Usvahäntä ei oo enää kumppaneita...

Vastaus:

45 tp!

-Paju

Nimi: Tikru

17.05.2017 21:10
Vatukkaraita - Myrskyklaani

Kuljin partioni matkassa kohti leiriä.
"Sait hyvin saalista", Marjakuono naukui hymyillen ja sipaisi hännällään poskeani.
Hymähdin ja kannoin hampaissani varpusta ja hiirtä.
"On varmasti mukavaa olla taas soturi, kun Kultatassu, Pöllötassu ja Ohdaketassu ovat oppilaita", nau'uin hymyillen vilkaisten vaaleanruskeaa raidallista naarasta.
Hän nykäytti päätäänsä hymyillen.
"Onhan se. On mukavaa nähdä, kun he kehittyvät", hän sanoi ja suuntasi katseensa taas eteen.
"Miten Hiilipentu ja Kirkaspentu voivat? Hekin ovat jo niin isoja ja vahvoja sekä kauniita pentuja", Marjakuono naurahti ja katsoi minua.
"He voivat hyvin. He ovat hauskoja pikku vekkuleita. On niin mahtavaa olla isä", sanoin hymyillen onnellisesti.
"Varmasti ovat", naaras vastasi naurahtaen.
Huomasin jo piikkihernetunnelin. Kävelimme sen läpi ja vein riistani tuoresaaliskasalle.
"Kirkaspentu! Hiilipentu!" Huusin, kun huomasin pennut oppilaiden pesällä viekkaat ilmeet kasvoillaan.
He käänsivät nopeasti päänsä minua kohden ja juoksivat sitten luokseni.
"Ei kait siellä oltu pahan teossa?" Kysyin lempeästi, mutta hiukan kiusoitellen. Pörrötin pentujeni päälakia ja istuin alas.
He vilkaisivat ensin nopeasti toisiaan ja Kirkaspentu katsoi sitten minua.
"Me vain menimme katsomaan oppilaita, ku-kun he ovat niin mahtavia!" Pentu naukui hymyillen.
"Ai, no hyvä on", naurahdin ja nousin ylös.
"Taidan tästä mennä Katajahännän luokse jutuskelemaan", sanoin ja tassuttelin pentujen ohitse koskettaen samalla naaras pentuni kylkeä.
Tassutin veljeni luokse ja istuuduin tuon vierelle.
"Mitäs olet tehnyt?" kysyin ja puskin hellästi kollia.
"En mitään erityistä", veljeni virkkoi ja tuon katse aina ohitti hetkesi minut ja katsoi kauemmas.
"No mikäs tuolla nyt on?" Kysyin ja vilkaisin sinne minne Katajahäntä vilkuili.
Näin kauempana Havusiiven. Katsoin sitten taas veljeäni ja sitten kaunista kullanväristä naarasta, jolla oli ruskeita täpliä. Katsahdin Katajahäntään ja virnistin kiusoittelevasti.
"Ai, että naaraat mielessä. Tai no yksi sellainen", nauroin ja pukkasin veljeäni kohti Havusiipeä.
Veljeni katsoi minua kulmat kurtussa varoitellen.
"Mene puhumaan hänelle!" Sanoin ja puskin häntä vieläkin lähemmäs naarasta.

//Tässä tällänen, kun on kirjotusmoti päällä xD Teinpäs sitten tälläsen missä mahdollisesti Katajahäntä löysi rakkautensa. Haittaako muuten jos Katajahäntä ja Havusiipi olis joskus kumppaneita? :)

Vastaus:

35 tp! Ei haittaa tuo kumppanijuttu.

-Paju

Nimi: Tikru

17.05.2017 08:46
Keltatassu - Varjoklaani

Auringon kirkkaat säteet osuivat silmiini.
Tuhahdin ja vaihdoin kylkeä ärsyyntyneenä.
Miksi piti aina herätä niin aikaisin?
"Keltatassu alahan jo tulla!" Nostin päätäni ja huomasin Unikkohännän pesän suulla.
"Miksi jo nyt? On niin aikaista", nurisin vastaan.
"Muuten jos et tule joudut siivoamaan klaanivanhimpien pesän ja nyppiä heidän turkeistaan punkit ja sen sellaiset. Päätös on tietenkin sinulla."
Luimistin korviani ja nousin ylös.
Suin turkkini nopeasti ja tassuttelin sitten ulos pesästä.
Aurinko häikäisi silmäni ja jouduin räpyttelemään niitä kovasti, jotta tottuisin valoon.
"Päätit viisaasti", mestarini naurahti ja tassutti piikkihernetunnelille. Tassuttelin naaraan luokse ja loin tähän yrmeän mulkauksen.
"Menemme tänään saalistamaan", hän kertoi ilmeestäni huolimatta.
Nyökkäsin tuhahtaen ja seurasin Unikkohäntää metsään.
"Mitä haistat?" Kilpikonnakuvioinen naaras tiedusteli samalla kääntäen katseensa minuun.
"Hiiren", vastasin leuka ylhäällä katsomatta naarasta.
"Hyvä. Nähtävästi osaat kaiken joten saat metsästää hiiren nyt ja heti!" Mestarini virkoi ja katsahti minuun haastavasti.
Nyökkäsin:
"Enköhän se pitäisi olla ihan helppoa".
Haistelin ilmaa ja jäljitin hiiren hajun pensaikkoon. Pudottauduin vaanimisasentoon ja lähdin hiippailemaan kohti pusikkoa. Haistoin hiiren aivan lähellä ja valmistuin loikkaamaan sen kimppuun. Huomasin hiiren ja jännitin lihakseni ja pian hyppäsin sen kimppuun. Hiiri yritti pyristellä pakoon, mutta turhaan. Iskin hampaani siihen ja tapoin hiiren nopeasti.
Sitten tassuttelin takaisin Unikkohännän luokse ja tiputin hiiren hänen eteensä.
"Ei huonosti jos huomiot, että häntäsi ei huiski miten sattuu seuraavalla kerralla niin pitäisi mennä loistavasti", mestarini naukui.
Nyökkäsin ja hautasin hiiren maahan.

Palasimme leiriin auringon laskettua. Olimme saalistaneet ja harjoitellut hiukan kiipeilyäkin.
Olin aivan uuvuksissa ja vein hiiren ja myyrän tuoresaaliskasaan.
Vinhatassu tuli luokseni virnistäen.
"No oliko rankkaa?" Hän kysyi ivallisena.
Käännähdin kollia päin vihaisena.
"Ei kuulu sinulle!" Tiuskaisin ja tassutin tuon ohi samalla läpsäisten hännälläni hänen naamaansa.
Kävelin ripein askelin oppilaiden pesälle ja kävin makuulle omalle sammalpedilleni.
Nukahdin samantien.

//tälläinen alkutarina Keltatassulla ;)

Vastaus:

30 tp! Keltatassu taitaa tosiaankin olla äreä tapaus! Toit hahmon luonteen hyvin esille. Muista, että johtolause alkaa pienellä alkukirjaimella, jos se on vuorosanan jälkeen eikä ala erisnimellä. Siis näin:
"No oliko rankkaa?" hän kysyi ivallisena.

-Paju ^^

Nimi: ChiliKisu

14.05.2017 16:04
[Jyrinäpentu] [Varjoklaani]

"Voitko lopettaa jo? Ulkona paistaa aurinko ja on lämmin!" Siskoni naukuu.
"Turkkini on vieläkin takussa!" Murahdan takaisin ja jatkan sukimista. Siskoni kirmaa ulos ja emoni menee perässä. Jään pesään ja yritän nukkua.
...
Herään ja katson ympärilleni. Pesä on tyhjä ja todella kuuma. Menen ulos ja etsin katseellani perhettäni. Näen siskoni istumassa lähellä päällikön pesää. Juoksen hänen luokseen.
"Missä emo on?" Kysyn ja hän huomaa minut.
"Hän on Mustatähden pesässä. Käski odottaa tässä", Istun hänen viereensä ja vierittelen pikkukiviä tassuissani. Pian emomme tulee ulos pesästä hieman järkyttyneenä.
"No?" Kysymme siskoni kanssa yhtäaikaa. Hän vain ohittaa meidät kuin olisimme ilmaa. Seuraamme häntä pentutarhaan. Pian Seittiraita tulee pesään myös.
"Pitääkö?" Hän kysyy emoltamme.
"J-joo, en tiedä miten", hän sanoo pelokkaana.
"Närhikasvo kertoo", Seittiraita sanoo hymyillen ja poistuu pesästä.
"Mistä on kyse?!" Sihahdan emollemme joka huokaisee ja nousee ylös vaivalloisesti.
"Pian saatte tietää, odottakaa täällä. Käyn Närhikasvon luona",
"Miksi?" Siskoni kimittää.
"Öh... Minulla on vähän vatsakipuja", Hän sanoo nopeasti ja loikkaa suuaukolle. Mitä ihmettä on tekeillä?
"Jyrinäpentu?",
"Niin?" Sanon siskolleni.
"Tiedätko kuka on isämme?" Siskoni kysyy. Pudistan päätäni mutta sanon:
"Ehkä se on Nokikynsi? Kysytään kun emo palaa!" Siskoni nyökkää ja alkaa tehdä sammalpalloa.
"Toivottavasti olemme pian oppilaita!" Siskoni hihkaisee ja hymyilee. Toivottavasti?

Vastaus:

30 kp!

-Paju

Nimi: ChiliKisu

13.05.2017 22:49
[Närhikasvo] [Varjoklaani]

"Se on kortetta. Sitä käytetään tulehduksiin ja verenvuodon pysäytykseen. Itse käytän pääosin tulehduksiin koska meillä on paljon hämähäkinseittiä", selitin oppilaalleni. Hän nyökkäsi ja vei kortekeon omaan koloonsa.
"Voisitko käydä katsomassa pentuja? Jyrinä- ja Gepardipentu näyttivät vähän nuhaisilta viime kokoontumisen aikaan",
"Toki, haenko sitten ne kamomillat?" Kiiltotassu kysyy pesän suulta. Nyökkään ja käännyn pesän perälle. Pian kuitenkin kuulen lehtien rapinaa ja katson taakseni. Näen... Näen Hallatuikkeen, metsän ärsyttävimmän naaraan.
"Mitä haluat?" Sanon hieman tylysti.
"Kumppanini valittaa kurkkukivusta, voitko antaa sitä jotain möhnää", hän sanoo yhtä tylysti.
"Miksei hän tullut itse?" Murahdan haastavasti.
"Sinähän et häneen koske!" Hän sihahtaa ja ottaa juuri kaivamani hunajalehtikäärön tassustani. Sitten kuulen taas lehtien rapinaa. Pahus! Eikö minua koskaan jätetä rauhaan?!
"Närhikasvo! Mustatähti pyytää sinua pesäänsä", kuulen ihanan salakumppanini äänen. Nousen hitaasti, venyttelen ja kävelen ulos. Seittiraita hymyilee minulle ja harppoo jonnekkin muualle. Astun Mustatähden pimeeän pesään.
"Sinulla oli asiaa?" Sanon kysyvästi.
"Kyllä... Sain luetettavaa tietoa eräästä asiasta", katson häntä kun hän vaihtaa asentoa.
"Oletko Jyrinä- ja Gepardipennun emo?" Sillä hetkellä tunsin kuinka läpinäkyvä piikki lävisti kehoni. Aloin vapisemaan ja katsoin maahan. otin syvään henkeä ja avasin suuni.
"K-kyllä. Ne ovat minun pentujani", sanon ääni sirpaleina.
"Voit poistua. Kun olet ryhdistäynyt niin tule tänne uudestaan", hän sanoo kylmästi ja peruutan pesästä. Kävelen häntä maata laahaten pesääni. Näen silmäkulmassani vaalena kissan virnuilevan leveästi ja ilkeästi.

Hallatuike.

Vastaus:

25 tp!

-Paju

Nimi: Tikru

13.05.2017 21:20
Kirkaspentu - Myrskyklaani

Hyppelehdin innoissani isän jaloissa.
"Maailma on niin ihmeellinen ja kaunis!" Hihkuin.
"Rauhoituppas nyt hieman!" Vatukkaraita kehräsi huvittuneena.
"Mitä teemme?" Huudahdin ja jatkoin innokasta pomppimistani.
"Minäpä tiedän!" Hiilipentu röyhisti rintaansa ja aloin kikattaa.
Hän katsoi minua sellaisella 'miksi naurat?' ilmeellä.
"Olet hassu!" Nauroin ja kaaduin maahan.
Hallahäntä naurahti ja kutitti minua hännällään.
"Vatukkaraita! Metsästyspartioon!" Valkoinen pitkäturkkinen kolli huudahti piikkihernetunnelilta.
"Isä kuka tuo on?" Kysyin nostaen katseeni Vatukkaraitaan.
"Hän on Valkotuuli. Pahoitteluni pitää mennä", hän huokaisi.
"Tullaan tullaan!" Isä huudahti takaisin ja kääntyi meitä kohden.
"Pitäkäähän hauskaa ja älkääkä joutuko vaikeuksiin!" Hän naurahti ja pörrötti päälakejamme.
"Joo tietty!" Sanoimme Hiilipennun kanssa samaan aikaan.
Hän naurahti ja nuolaisi emon poskea ja hölkytteli Valkotuulen luokse.
Heidän luonaan oli ruskean kirjava kolli luultavasti oppilas, tummanruskea kolli sekä vaaleanraidallinen naaras.
"Mitä tehdään?" Käännyin katsomaan veljeäni.
"Enpä tiedä!" Nau'uin kimeästi ja etsin katseellani tekemistä koko leiristä.
"Nyt keksin!" Hihkaisin ja siirryin mustan kollin vierelle.
"Säikytellään oppilaita", kuiskasin tuon korvaan ja katsahdimme emoon.
"Menemme leikkimään!" Sanoin, hän nyökkäsi ja tassutteli Katajahännän luokse vaihtamaan kieliä.
"Mennään jo!" Hihkuin ja juoksin Hiilipennun ohitse.
Saavuimme nopeasti oppilaiden pesälle ja kurkistimme sisään.

//Noh tein kans nyt Kirkaspennulla :)
Voisitko jatkaa jotenkin Vattu?

Vastaus:

25 tp tästäkin!

-Paju

Nimi: Tikru

13.05.2017 12:45
Vatukkaraita - Myrskyklaani

Aamun kirkkaat säteet osuivat silmiini. Aukaisin ne kokonaan ja nousin ylös. Verryttelin ja haukoittelin hartaasti.
Tassuttelin virkeänä ulos ja istahdin alas. Aloin sukia turkkiani perusteellisesti.
"Vatukkaraita?" Käänsin päätäni äänen suuntaan.
Katajahäntä tassutteli luokseni hymyillen.
"Kuulitkos jo, että Hiilipentu avasi silmänsä?" Hän kysyi ja puski minua lempeästi.
Katsoin häntä ensin sanattomana, kunnes avasin suuni.
"Sehän on... MAHTAVAA!" Huudahdin iloisena ja nousin ylös. Tassuttelin riistakasalle ja nappasin myyrän kasasta.
"Menenkin heti katsomaan heitä", nau'uin veljeni nyökätessä.
Tassutin ripein askelin pentutarhalle ja astelin sisään.
Siristelin silmiäni hiukan hämärähkössä pesässä.
"Hallahäntä!" Kehräsin ja tassutin vaaleanruskean naaraan luokse.
"Vatukkaraita, onpa mukava nähdä sinua!" Hallahäntä kehräsi.
Kävelin tuon luokse ja tiputin myyräni naaraalle.
"Kuulin Katajahännältä, että Hiilipentu on avannut silmänsä."
"Kyllä se on totta", hän nyökkäsi ja nuolaisi ensin mustan kollipennun päälakea ja sitten vaaleanruskean naaraan päälakea.
Katsoin heitä lempeästi.
"He ovat niin kauniita", kuiskasin ja istuuduin kumppanini vierelle.
"Niin ovat", Hallahäntä nyökkäsi ja nousi ylös.
"Hiilipentu ja Kirkaspentu menemme hetkeksi ulos", Hallahäntä naukui.
"Emo?" Kirkaspentu vikisi ja avasi kauniit lehdenvihreät silmänsä.
"Hienoa avasit silmäsi!" Kehräsin.
Kirkaspentu katsoi ympärilleen ja nousi tassuilleen.
Annoin hänelle tukea hännälläni.
"Tulkaahan sitten molemmat", Hallahäntä kehräsi ja auttoi Hiilipennunkin ylös. Tassuttelimme kumppanini ja kahden pentumme kanssa ulos.
//Nyt vihdoin tein tarinan :) sry, kun en oo kirjottanu mitään... Vattu haluutko jatkaa jotenkin?

Vastaus:

25 tp! Kiva tarina, eikä haittaa vaikka onkin ollut taukoa. Näin keväällä on kiireitä vähän itse kullakin ^^

-Paju

Nimi: Hiilipentu-Myrskyklaani

24.04.2017 00:00
Minut nostettiin jonkin lämpöisen möykyn luo, itse asiassa kahden. Toinen oli valtava ja sain aina siltä ruokaa ja toinen oli pieni suurin piirtein kokoiseni. Eräänä päivänä päätin, että aukaisen silmäni olisin ensimmäinen ja saisi huomiota. Tassulla avittaen kolli sai toisen silmän sirrilleen ja hetkisen päästä toinenkin aukesi ja hän aukaisi ne kokonaan, voi sitä valon määrää joka ensin hänen silmiin tuli, mutta pian kun hän tottui valoon alkoi hän erottaa asioita, korkean katon, pihalta tulevan valon, uloskäynnin ja kauempana Marjakuonon, kuningattaren, jolla oli vaalea raidallinen turkki ja keltaiset silmät.
"Emo katso", vinguin.
"Aukaisit silmäsi, ne ovat meripihkan väriset", hän sanoi.
"Minkälainen väri se on?" nau'uin ihmeissäni.
"Marjakuonolla on keltaiset silmät niin meripihka on vähän tummempi ja ruskeampi", hän sanoi hiukan miettien. Nääh mitä väliä väreillä on kun on emo jolta saa ruokaa ja huolenpitoa.

// huikan lyhykäni

Vastaus:

10 tp ^^

-Paju

Nimi: Hiirikuono

23.04.2017 21:08
Ottaisinko oppilaan, kun mestarini siirtyy klaaninvanhimpiin, hyvät ja huonot asiat tästä asiasta pyörivät päässäni. Hallahännän pennut syntyivät vähän aikaa sitten, mutta luulenpa, että heitä kiinnostaa enemmän soturina oleminen.
"Hiirikuono!" kuulen mestarini huutavan minua.
"Tulossa", vastaan tassuttelen mestarini luo.
"Siirryn klaaninvanhimpiin pian ja haluan, että ymmärrät auttaa kaikkia avun tarpeessa olijoita", hän sanoo.
"Kyllä, mutta miksi? Eikö jokaisella klaanilla ole oma parantaja?" kysyin.
"Ei aina, mutta muista kuunnella sydäntäsi, kun vaikea päätös on edessäsi", hän vastaa kierrellen ja lopuksi kadoten.
Kuulin meteliä ja heräsin se olikin vain unta. Mutta miksi tuo meteli. Kävelin katsomaan ja ennen kuin kuulin tajusin taas joku oli kuollut. Katselin kauhistuneena veljeni ruumista ja sitten huomasin Suomarjan ruumiin ja muurruin täysin juoksin takaisin pesään enkä tullut ulos, kuin vasta illalla. Vaihdon kieliä, mestarini ja veljeni kanssa, mutta en kyennyt enää ajattelemaan selkeästi. Voisin pian saada oppilaan ja unohtaisin tämän, ajattelin hymyillen pienesti.

// Now they are ded.

Vastaus:

10 tp ;)

-Paju

Nimi: ChiliKisu

23.04.2017 21:08
[Jyrinäpentu] [Varjoklaani]

"Emo, miksi Seittiraita käy koko ajan katsomassa minua ja veljeäni?"
"Hän haluaa vain katsoa että kaikki pennut ovat kunnossa",Siniturkki murahtaa puoliunessa. Katselen pentutarhan suuaukosta kuinka taas uusi partio tulee Tuliklaanin jäljiltä leiriin.
"Sitten kun kasvan isoksi, ryhdyn päälliköksi ja pieksen Tuliklaanin niin että he lähtevät pelon vallassa karkuun! Jos he siis ehtivät", nau'un ja alan teroittaa pikkuruisia kynsiäni pesän pikku kiviin.
"Kukkuu, ovatko Jyrinä- ja Gepardipentu täällä?" Nostan päätäni ja näen Varjoklaanin parantajan pesän suulla. Katselen häntä silmät viiruina. Hän ottaa minusta kiinni ja yrittää antaa minulle jotain yrttiä, taas.
"Syö se. Te kaksi olette tarhan heikoimmat, nämä yrtit vahvistavat", otan vaivalloisesti yrtit suuhuni ja melkein yökkään.
"Hyi!" Huudan ja alan pesemään suutani. Siskoni on jo suu ammollaan ottamassa kiltisti yrtit. Pöh, hänet vain hemmotellaan pilalle tuon takia. Näen kuinka Siniturkki ja Närhikasvo puhuvat jostain selvästi tärkeästä.
"Leikitään Jyrinäpentu!" Siskoni kaata minut maahan leikkisästi.
"En voi, minulla on muita menoja", murahdan ja hiippailen ulos pesästä isolle aukiolle.
"Et saa mennä ulos! Herätän emomme jos menet!" Siskoni kiljuu, tosin liian myöhään. Se on menoa nyt. Pian kuitenkin suuri kolli astuu melkein päälleni.
"Hei! Olen tässä!" sihahdan ja hän katsoo alaspäin.
"Ai, pikku hiirikö se siinä? Ei laisinkaan, sehän on Varjoklaanin häpeäpilkku, luopion ja Seittiraidan pentu!" Kolli naurahtaa ja jatkaa matkaa. Täh? Ei Siniturkki ole luopio!
"Jyrinäpentu! takaisin!" Kuulen emoni äänen. äh! En päässyt edes puunmitan päähän pentutarhasta. Seuraan kuitenkin jälkiäni takaisin närkästyneenä. En varmaan pysy hereillä vaikka yrittäisin.

//Tiiän lyhyt ja huono

Vastaus:

20 tp! Ei ollut yhtään huono! Kuvailit kivalla tavalla Jyrinäpennun ajatuksia, ja pituuskin oli ihan sopiva ^^

-Paju

Nimi: ChiliKisu

31.03.2017 23:57
[Närhikasvo] [Varjoklaani]

Katselin pesääni. Siellä täällä oli lehtiä, marjoja sun muuta. En ollut siivonnut, sillä minua stressasi. Kiiltotassu sen sijaan puhkui ja puhkui intoa.
"Närkikasvo, haluatko tulla metsästämään?" Seittiraita kysyi tökäten minua hennosti kylkeen.
"Milloin sinä siihen tulit?" Kysyin ja hän vain hymyili. Nousin ja lähdin hänen peräänsä. Kävelin lumoavassa metsässä. Puut olivat huurteen peitossa, maa taas kuin valkoista kimalletta. Seittiraita kantoi yhtä hiirtä, minä en ollut saanut mitään. Olinhan minä sentään yrittänyt.
"Millon pentujen pitäisi- öh, syntyä?" Seittiraita kysyi ja pysähdyin.
"laskujeni mukaan tänä kuuna. Tarkkaa aikaa en osaa sanoa", sanoin vähän surullisena. Näin hiiren ja menin heti vaanimisasentoon. Seittiraita jatkoi matkaa ja minä jäin siihen. Hiirellä oli pieni pähkinä tassuissaan. Hasselpähkinää. Hiivin hännänmitan päähän hiirestä ja hyökkäsin. Puraisin sitä niskaan ja hiiri valahti veltoksi. Nousin ylös. Ensimmäinen saaliini aikoihin. yhtäkkiä tunsin viiltävää kipua ja kaaduin maahan. Työnsin kynteli ulos ja vinkaisin. Ei kai vain... Ei voi...
"Seittiraita!" Kiljahdin toivoen näkeväni harmaan kollin. Mitään ei näkynyt. Toinen kipuaalto iski ja tällä kertaa tunsin myös jotain. Supistuksia!
"Seittiraita!!" Tällä kertaa harmaa kolli syöksyi pensaasta ja katsoi minua.
"Mikä hätänä?" Hän kysyi silmät huolesta viiruina.
"Pennut... Pennut syntyvät!" Huohotin ja katselin ympärilleni. Nostin takajalkojani ja yritin hengittää.
"Ota tämä", Seittiraita työnsi kepin minulle. Laitoin sen leukojeni väliin ja puristin silmäni kiinni. Raavin maata ja purin keppiä.
"Ensimmäinen tulee!" nau'uin ja purin keppiä. Supistus vieri ylitseni ja en tiennyt mitä oikein tapahtui. Sitten näin takanani pienen karvakasan.
"Nuole sitä", sanoin ja Seittiraita totteli.
"T-tuleeko toinen?", en ehtinyt sanoa mitään sillä toinen supistus tuli. Keppi räksähti poikki ja vinguin. Katsoin taakseni, toinen. Seittiraita alkoi nuolemaan pentuja vuorotellen.
"V-vielä?" Hän kysyi uudelleen. Makasin maassa huohottaen. Kului hetki ja otin kepin palaset pois suustani.
"Siinä kaikki", maukaisin ja aloin nuolla hiekanvaaleaa pentua. Seittiraita nuoli harmaata. Pian katsoin niiden sukupuolet.
"Tämä on naaras ja se on kolli", Seittiraita nuolaisi ja työnsi pennun vatsaani vasten.
"Pitäisikö päättää nimet?" Kysyin ja Seittiraita nyökkäsi.
"Voin ehdottaa niitä sitten Mustatähdelle", nyökkäsin ja katsoin harmaata kollia.
"Voisiko kolli olla Jyrinäpentu?" Seittiraita katsoi vinkuvaa kollia.
"Sopii. Vosiko naaras olla Gepardipentu?" Seittiraita naukui.
"Käy. Lähde kohta pentujen kanssa",
"Etkö sinä tule?",
"Tulen sitten myöhemmin. Se herättäisi muuten liikaa huomiota", Nyt se on ohi.

//Dramaattista

Vastaus:

35 tp! Dramaattista tosiaan :D

Nimi: Tikru

26.03.2017 11:49
Vatukkaraita - Myrskyklaaani:

(Kuun päästä)

Nousin ylös ja tassuttelin aukiolle.
Katselin taivaalle, missä aurinko oli jo noussut. Oli kaunis päivä.
"Pentuni!" Kuulin ulvahduksen pentutarhalta.
Säpsähdin ja lähdin juoksemaan parantajan pesälle.
"Suomarja! Hiirikuono!" Huudahdin hiukan jännittyneenä.
"Hallahännän pennut syntyvät!" Huusin, kun näin Suomarjan viikset.
Hän kääntyi nopeasti ja haki kaikki yrtit ja juoksi minun perässäni pentutarhalle.
Hallahäntä puuskutti ja katsoi minua ja parantajaa helpottuneena.
Suomarja tassutteli Hallahännän luokse ja antoi hänelle paksun kepin.
"Pure, kun sattuu", hän neuvoi, kumppanini nyökkäsi ja huokaisi.

(Skip poikiminen)

Katsoin onnellisena Hallahäntää ja kahta pientä pentuamme.
"Mitkä annamme niiden nimiksi?" Kysyin
"Tämä musta kolli voisi olla nimeltään Hiilipentu", Hallahäntä kehräsi
Nyökkäsin ja katsoin vaalean ruskeaa hiukan pörröistä naaraspentua.
"Sopisiko tämän nimeksi Kirkaspentu?" Kysyin ja katselin emonsa mahan luona olevia pikkuruisia pentuja.
"Se on aivan ihana nimi", Hallahäntä sanoi onnelisesti hymyillen.
Aloin kehrätä ja nuolaisin kumppanini päälakea hellästi.
"Tuon sinulle syötävää", sanoin ja tassuttelin ulos pentutarhalta. Menin riistakasalle ja valikoin Hallahännälle oravan.
Veljeni tassutteli luokseni hymyillen.
"Saiko Hallahäntä pentunsa?" Hän kysyi.
"Kyllä, heidän nimensä ovat Kirkaspentu ja Hiilipentu", sanoin ja katsoin veljeäni orava suussa.
"Olet nyt eno", maukaisin hymyillen ja tassuttelin takaisin pentutarhalle.
Vein oravan nukahtaneelle Hallahännälle ja käperryin tuon vierelle.

//nyt sitten pentutarhassa on jo 5 pentua :)
Teen varmaan seuraavan tarinan, kun Kirkaspennulla ;)

Vastaus:

30 tp! Noita "skip poikiminen" ja "kuun päästä" ei välttämättä tarvitse laittaa, mutteivät ne toki haittaakaan :)

-Paju

Nimi: Mansikka

26.03.2017 10:26
"Hohhoijaa"sanoin ja nousin ylös.*Uusi päivä,uudet jutut*ajattelin ja lähdin tassuttelemaan ja etsimään aamiaista. Tassuteltuani jonkin matkaa kuulin pensaasta rapinaa. Pensaasta kömpi esiin myyrä. Syöksyin salamana sitä kohti mutte myyrä vetäytyi pensaaseen ja minä mätkähdin maahan .Sanoin"au!"ja köömin takaisin pystyyn. Lähdin harmillisena kävelemään.

//jatkuu hetikunnsaan inspiraatiota//

Vastaus:

Ainahan sitä inspiraatiota ei löydy ;D Saat pisteet sitten kun tarina jatkuu, koska näin lyhykäistä pätkää on hankala arvioida ^^

-Paju


Nimi: ChiliKisu

24.03.2017 19:06
[Närhikasvo] [Varjoklaani]

"Närhikasvo herää!" Kuulin kimeän naaraan naukaisun.
"Mitäh missä milloin miksi?" Kysyin puoleksi unessa.
"Tuo tuossa!" Kiiltopentu kiljahti. Seittiraita oli pesän suuaukolla pullea hiiri suussa. nyökäytin päätä ja hän laski hiiren ja käveli ulos. Otin hiirestä palan ja työnsin sen Kiiltopennulle.
"Pitäähän sinunkin syödä", naukaisin ja nousin ylös sukiakseni itseni. Turkkini oli hirveän takkuinen.
"En saanut nukkuttua kunnolla", Kiiltopentu sanoi. Kysyin miksi ja hän sanoi:
"Pyörit kuin olisit nähnyt unta kanin jahtaamisesta. Välillä taas ähkit niin että luulin että tukehdut", hän murahti. Nyökkäsin ja lähdin ulos. Vatsaani alkoi taas puristaa ja minua viilasi kipu. En tiedä miksi vatsaani sattui, se ei tietääkseni ollut normaalia. Päätin käydä tarkistamassa Oravamarjan tilanteen. Astuin klaanivanhusten pesään. Siellä oli hämärää ja lämmintä. Näin Oravamarjan joka suki itseänsä.
"Ai, Närhikasvo. Voisitko auttaa. Hännässäni on punkki enkä saa sitä itse irti", Oravamarja maukui. Nyökkäsin ja kävin äkkiä hakemassa pesästäni hiiren sappea. Palasin takaisin ja päätin kysyä Oravamarjalta apua kipuuni.
"Öh, Oravamarja, tiedätkö kissoista joilla tuntuu viilaava kipu vatsassa tiineyden aikana?" Hän katsoi minua haastavasti ja huokaisi.
"Voi Närhikasvo. Pentusi ja sinä olette turvassa. Se on normaalia sillä pentusi vain vaihtavat asentoa"
"Mut- mut miten sin-" Änkytin.
"Olin parantaja. Sain enteen sinusta tulevasta kohtalosta", Punastuin ja vetäisin samalla punkin irti.
"Miksen vain heti kertonut Mustatähdelle ja heittänyt minua klaanista?"
"Sinä olit minun oppilaani. Minä luotan sinuun, ja uskon että teet oikean ratkaisun", tunsin voimaa. Ystävyyttä. Tönäisin Oravamarjaa hellästi ja menin ulos pesästä. Katsoin Mustatähden pesää, rohkaisin itseäni ja menin pesään. Siellä oli todella hämärää, ja hieman viileää.
"Mitä asiaa?" Värisin. Äh typerä Närhikasvo! Olen parantaja, minun ei tarvitse pelätä Mustatähdelle puhumista. Suuri valkea koli odotti edelleen vastausta.
"M-minusta olisi aika tehdä Kiiltopennusta oppilas"
"Ja sinä päätät sen? Hm?" Jähmetyin. Eikö hän tiennyt?
"Hän haluaa MINUN oppilaakseni", sanon ihmeen normaalisti.
"Toki, kokoan klaanin samantien", Lähden pesästä kumartaen ja sitten juoksen pesääni.
"Kiiltopentu? On klaanikokous", sanon ja hän nousee ylös. Kävelen hänen edessään klaanikiven viereen. Kissoja on jo sen ympärillä vähän hämillään. Mustatähti hyppää pois kiven päältä ja antaa merkin minun aloittaa. Henkitän syvään ja menen klaanikiven päälle.
"Varjoklaanin kissat, te tiedätte että en voi olla kanssanne ikuisesti. Niinpä minun on aika ottaa oppilas. Olen valinnut kissan joka on osoittanut olevansa luotettava ja taitava. Oppilaani tulee olemaan Kiiltotassu" Lopetan ja katson Mustatähteä.
"Kiiltotassu, hyväksytkö paikan Närhikasvon oppilaana?" Hän naukuu.
"Kyllä" Kiiltotassu sanoo viileästi.
"Seuraavan puolikuun aikaan matkaat kanssani Kuukivelle, jotta Tähtiklaani voi hyväksyä sinut muiden parantajien joukkoon"
"Varjoklaanin onnittelut kulkekoon kanssasi", Mustatähti sanoo ja lähtee sitten pois paikalta. Huokaisin ja tulin kiven päältä pois. Onnistuin! Enään Kuukivelle ja sitten katsotaan Tähtiklaanin hyväksyntä.

Vastaus:

35 tp! Muista, että "saman tien" kirjoitetaan erikseen ja vuorosanoissa ennen johtolausetta, lainausmerkin jälkeen, tulee pilkku aina, jos se ei pääty kysymys- tai huutomerkkiin. Se puuttui joistain kohdista :)

-Paju

Nimi: Mansikka

23.03.2017 22:12
(Tuulitassu)(erakko)

Mietin kulkiessani mihin klaaniin liittyisin jos olisi pakko valita? Tulin siihentuloksern että mieluiten liittyisin Tuuliklaaniin. Huomasin että edessäpäin oli puro ja että olin metsässä. En haistanut kenenkään hajua joten en ollut kenenkään alueella. Sanoin:-"täällä voi levätä"ja asetuin makuulle. Tarkkailin ympäristöä vähänaikaa ja nukahdin. Olin nukkunut ehkä 5minuuttia kunnes heräsin siihen että mahani mourusi sanoin
:-"nälkä". Nousin ylös ja etsin riistaa. Lopulta löydin 3rottaa mutta ne ehtivät lähteä lipettiin ja sanoin:-"voihan hiiren papana"ja jatkoin etsintöjäni. Pan löysinkin 3pulskaa hiirtä. Tällä kertaa sain
:-"pyydystettyä"sanoin voiton riemuisena. Kun olin syönyt hiiret nousin ja huomasin että alkoihämärtää. Etsin nukkuma paikkaa ja lopulta löysin kelvollisen paikan yö-unien ottoon. Kasasin sinne lehtiä ja ruohoa niin siitä tuli mukavampi nukkua. Kävin tarpeillani ja panin sen jälkeen maaten. Ajattelin vähän aika huomista lopulta nukahdin.

Vastaus:

10 tp ;) Jälleen Tuulitassulla on epärealistisen hyvä pyyntionni, koska on lehtikato. Lehtiä ja ruohoakaan ei taida silloin erityisemmin löytyä : D

-Paju

Nimi: Mansikka

23.03.2017 21:41
Heräsin samassa kolossa mihin oli nukahtanutkin ajattelin *onjo aurinko huippu*.Päätin lähteä etsimään syötävää.Lopulta löysin fasaanin.Loikkasin fasaanin päälle ja tapoinsen.Syötyäni fasaanin lähdin kävelemään olin jo metsässä kun huomasin olevani varjoklasnin reviiri rajalla.Aioin kääntyä takisin mutta liian myöhään kuulin äänen takaani.Matala ja synkkäääni takanani sanoi:-"mitä teet täällä?"vastasin:-"en mitään ajauduin tänne kävellessäni"tumma kissa vastasi:-hävy sitten.Vai pitääkö minun käydäkkynsimään?"vastasin tyynenä:-"ei tarvitse olen jo lähdössä".Niin tumma kissa katosivarjoihiin ja minä lähdin tassuttelemaan muualle kulkiessani ajattelin*jos pitäisi valita klaani minkä ottaisin Joki,Myrsky,Tuuli vai Varjo klaanin?*.

//voisko Tuulitassu oikeesti jossain vaiheessa liittyy Tuuliklaaniin?//

Vastaus:

10 tp! Välit puuttuvat jälleen monesta kohtaa. Vuorosanojen eteen myöskään ei tule sekä viivaa että lainausmerkkejä, vaan vain toinen. Lisäksi on aika erikoista, että Tuulitassu saa jatkuvasti fasaaneja, ne kun ovat monesti kissankokoisia ja aika harvinaisia saaliita (etenkin näin lehtikadon aikaan). On mahdollista, että Tuulitassu liittyy Tuuliklaaniin :)

-Paju

Nimi: Mansikka

22.03.2017 22:18
(Tuulitassu)(erakko)


Heräsin samassa kolossa mihin eilen olin nukahtanutkin.Sanoin hiljaa"nälkä pitää etsiä aamupala"olin aikeissa mennä ylityämään ukkospolkua mutta samassa mieleeni muistuivat eilis illan tapahtumat joten päätin että en ylittäisikään ukkospolkua vaan lähtisin päin vastaiseen suuntaan.Lähdin tassuttelemaan niittyä kohti.Kun tulin niitylle näin jäniksen kyyristyin äkkiä matalaksi ja lähdin hiipimään jänistä kohti.Lopulta loikkasinesiin ja tapoin jäniksen sitten asetuinmaahan ja söin jänikseni.ajattelin*nami!se oli herkkua*.Jatkoin kävelemistäni kunnes näin pienen hiiren mutta minulla ei ollut nälkä joten jätin sen rauhaan.Yhtä äkkiä huomasin että minua väsytti joten aloin etsiä nukkuma paikkaa missä voisin ottaa torkut.Lopulta löysin kallion kolon jonne aurinko pääsi vähän lämmittämään.Keräsin heinää ja laitoin ne koloon jotta siellä olisi mukava nukkua niinpä panin maaten.Vaivuin syvään unee ajatellen*mitähän tulevaisuudessa tapahtuu?*

Vastaus:

5 tp! Aika monen sanan välistä puuttuu väli, ja pisteiden jälkeen myös. Kiinnitäthän tähän huomiota :)

-Paju

Nimi: Mansikka

22.03.2017 21:44
(Tuulitassu)(erakko)

*Taas uusi aamu* ajattelin ja nousin istumaan ja tunsin mahani mouruavan "aamupalan aika" sanoin ja nousin seisomaan. Sitten lähdin jolkottelemaan ja etsimään saalista . Jonkin ajan kuluttua löysin linnun.Se nokki maata etsien matoja ilman huolen häivääkään.Sitten kyyristyn matalaksi hiivin lähelle ja ponkaisen ilmaan.Lintu meinasi ehtiä lähtä karkuun mutta ehdin ottaasse hampaisiini sitten tapoin linnun.Asetuin mskuulle ja aloin syomään lintua.Lopulta linnusta olivat jäljellä enää luut.Nousin ylös ja jatkoin matkaani kulkiessani ajattelin*pitäisiköhän yrittää liittyä Tuuliklaaniin?*lopulta päädyin puron varrelle ja huomasin että minulla oli jano ja oli muutenkin päivällis aika joten lähdin etsimään päivällistä.Kuljettuani jonkin matkaa kuulin rapinaa pensaidentakaa .Hiivin pensaita kohti ja haistoin jäniksen lopulta myös näinsen.Loikkasin valtavan loikan yllättäen jäniksen.Tartuin jänistä kaulasta veitsen terävillä hampaillani ja jänis oli hetkessä vainaa.Asetuin alas ja söin jäniksen sanoin"se oli hyvää".Nousin ylös ja jatkoin kävelemistä.Kävellessäni näinsiilen mutta päätin jättää sen rauhaan ja
jatkaammatkaani.Pian huomasin että alkoi hämärtää.Niinpä aloin etsiä iltapalaa.Puan huomasin myyrän mutte se ehti lähtä livohkaan ja sanoin"voi pastilli"ja jatkoin ruoan etsimistä.Lopulta löysin hiiren.Sitten tapoin hiiren ja söinsen ajattelin*se oli maukas hiiri*.Sitten aloin etsiä nukkuma petiä itselleni.Pian näinkin sopivan kolon pienen ukkospolun toisella puolella.Olin aikeissa ylittää ukkospolun kun ohitseni suhahti valtava mörkö.pelästyin niin että kaaduin mutta nousin saman tien takaissin pystyyn.Katsoin oikealle ja vasemmalle ja näin että mörköjä oli tulossalisää.Juoksin niin lujaakuintassuistani pääsin aina ukkospolun laitaan asti.Tajusin että olin turvassa.Ajattelin*olitipalla että en jäänyt se alle se olisi nimittäin ollut menoa*.Sitten tallustin kolon luokse ja asetuin makuulle.Vaivuin uneen miettien millaista olisi elää klaanissa?

Vastaus:

30 tp! Muista, että tuossa alussa ennen vuorosanaa pitäisi tulla piste, ja lainausmerkkien jälkeen pilkku. Pisteiden jälkeen myös tulee väli ja kissat eivät tiedä mikä on pastilli. Aika paljon kirjoitusvirheitä siis, mutta älä huoli; kun jatkat kirjoittamista, niin laatukin paranee pikku hiljaa!

-Paju

Nimi: Tikru

22.03.2017 21:20
Vatukkaraita - Myrskyklaani

"Vatukkaraita!" Hallahäntä hihkaisi ja saapui luokseni.
"Hei", kehräsin ilahtuneena.
"Marjakuono sai juuri kolme herttaista pentua. Kultapentu, Pöllöpentu ja Ohdakepentu ovat niin suloisia!" Hallahäntä kehräsi kovaan ääneen.
Nyökkäsin tälle hymyillen.
"Kyllä meidänkin pennuista ihania tulee, kun on niin kaunis emo", sanoin hymyillen ja kosketin Hallahännän kuonoa omallani.
"Ja yhtä komeita, kun isänsä", Hallahäntä kehräsi ja painautui minua vasten.
Huokaisin onnellisena ja painoin pääni tämän pään päälle.
Nuolaisin hänen päälakeaan ja suljin sitten hetkeksi silmäni.
Tämä oli unelmani! Minulla on aivan ihana kumppani ja saamme pentuja. Kaikki on niin täydellistä, mietin ja aloin kehrätä hiljaa.

Olimme hetken istuskelleet siinä lähekkäin, kun kuulin huudon:
"Saniaisturkki tule katsomaan Ohdakepentua, Pöllöpentua ja Kultapentua! He avasivat juuri silmänsä." Hymähdin, kun Saniaisturkki ravasi ohitsemme pentutarhaan.
"Sinunkin kannataa käydä katsomasaa heitä jossain vaiheessa. Ne kolme pikku riiviötä ovat aivan ihastuttavia", Hallahäntä sanoi.
Nyökkäsin ja vastasin hänelle hilpeästi:
"Annan Saniasturkin ensin iloita. Hän se isä on", Hallahäntä hymähti ja nousi ylös.
"Lähden Sadekaikun kanssa kävelylle, kun voin vielä liikkua", Hallahäntä sanoi ja tassutteli hiukan hankalan näköisesti Sadekaikun luokse, joka odotti piikkihernetunnelilla.
Katsoin, kun he katosivat piikkihernetunnelin kautta metsään.
Nyt olisi hyvä aika mennä katsomaan niitä Marjakuonon ja Saniaisturkin pentuja, mietin ja tassuttelin pentutarhalle.
"Hei, saako tulla?"
"Tule vain Vatukkaraita." Astelin sisälle.
Siristin silmiäni tottuakseni hämärään valoon.
Marjakuono makasi kolme pentua mahansa suojissa sammalpedillä. Saniaisturkki istui kumppaninsa toisella puolen. Kollin silmät huokuivat lämpöä ja rakkautta Marjakuonoa ja pentuja kohden.
"He ovat suloisia", sanoin hieman etäämmältä.
"Tule vain lähemmäs hupsu", Marjakuono naurahti ja viittoi minua luokseen.
Tassuttelin hieman epävarmana heidän luokse.
"Hän on Kultapentu, tuossa on Ohdakepentu ja hän on Pöllöpentu", Marjakuono esitteli jokaisen pennun omalla vuorollaan.
Nyökkäsin pienesti.

Tassuttelin ulos pentutarhalta ja istahdin riistakasan vierelle.
Katselin ympärilleni etsien seuraa

//Joku Myrskyklaanilainen?

Vastaus:

35 tp! Muista, että Sadekaiku-nimi taipuu "Sadekaiun", ei "Sadekaikun". Lopusta myös puuttuu piste ;)

-Paju

Nimi: ChiliKisu

22.03.2017 18:55
[Närhikasvo] [Varjoklaani]

Heräsin siihen kuinka vatsaani puristi. Päästin ähkäisyn jonka Kiiltopentu huomasi.
"Onko kaikki hyvin?" Hän kysyi.
"J-joo kait. Vatsa sekaisin", tokaisin. Nousin ja tunsin huimausta. Sanoin käyväni ulkona. Katsoin leiriä ja etsin Seittiraitaa. Katseeni alkoi harhailla tuoresaaliskasalla. Kävin äkkiä siellä ja nappasin pienen hiiren. Tuskin kukaan huomaa. Näin Seittiraidan tulevan aamupartiosta.
"Seittiraita!" Huudahdin ja hän hölkytti luokseni. Hänellä oli pieni rastas ja pyysin hänet pesääni. Katsoin Kiiltopennun petiä, tyhjä. Hyvä. Hän tajusi mitä tarkoitin ja hän laski rastaan maahan. makasimme sen eteen ja otin pienen palan. näykimme sitä vuoretellen ja lopulta siitä oli enään luut jäljellä.
"Sinun pitäisi hillitä syömistäsi. Meillä on ollut saalistusonnea, mutta jätä muillekkin", Seittiraita nauroi. Punastuin hieman ja katsoin vatsaani. Oli se nyt vähän pullistunut.
"Niin kai", vastasin. Seittiraita lähti ulos ettei kukaan epäilisi mitään. Siivosin luut ja katselin yrttejä. Siankärsämö oli taas lopussa. Lähdin leiristä etsimään sitä. Kiersin parit puut ja paikat missä oli vähän lunta. En löytänyt sitä mistään. Istuin puron rantaan jossa näin sen näyn. Katsoin peilikuvaani. Se oli taas vääristynyt! Olin muuten sama mutta vatsani näytti suurelta kuin kuningattarella. Varmaan veden syytä. Olin nousemassa mutta vedessä tapahtui jotain. Siinä näkyi kaksi pentua. niinkuin minä... Ja Seittiraita? Kauhistuin sillä tiesin mitä tarkoitti. en hädissäni muistanut siankärsämöä vaan juoksin leiriin. Katselin jokapaikasta, mutta Seittiraitaa ei ollut missään. Päätin oottaa, vaikkei se ollut onnistua. Vihdoin toinen partio tuli jossa oli Seittiraita. ihmettelin myös, miksi hän meni kahteen peräkkäiseen partioon. Hän tuli samantien luokseni ja kysyi ilmeestäni päätellen huolen.
"T-tule", sanoin ja hän tuli pesääni.
"Tiedäthän että en ole oikein hillinyt syömistäni", sanoin ääni hiemaan väristen. Hän nyökkäsi vähän ymmällään.
"No... Se johtuu siitä että saan p-pentuja", sanoin melkein itkua pidätellen.
"Mutta sehän on mahtavaa!" Hän naukuu.
"E-et ymmärrä. Olen parantaja. Muistatko miten Haukkasulalle kävi", sanoin. Haukkasulka oli muinaisen Varjoklaanin parantaja.
"Hänet karkoitettiin?" Nyökkäsin. Koska hän sai pentuja. Nuo sanat saivat karvani pystyyn.
"Pää pystyyn Närhikasvo. Luuletko että kukaan saisi tietää?" Pudistin päätäni ja työnnyin vasten Seittiraitaa. Laatisin pienen suunnitelman.

//Noi kirjoitusvirheet saa pääni särkemään

Vastaus:

40 tp jälleen :D Paha paikka Närhikasvolla...

-Paju

Nimi: Tikru

22.03.2017 12:02
Vatukkaraita - Myrskyklaani

Heräsin lämpimiin auringonsäteisiin.
Tassuttelin aukiolle ja aloin sukia itseäni.
Kuulin askeleita ja huomasin Hallahännän vierelläni.
"Hei," Hallahäntä kehräsi ja istui alas.
"Hei", vastasin lempeästi ja käännyin katsomaan Hallahäntää.
Hän oli eilen muuttanut pentutarhaan Marjakuonon seuraksi.
Hänen mahansa oli hieman kyllä kasvanut.
Katsoin Hallahännän kauniita meripihkaisia silmiä.
"Onko pentutarhassa ollut mukavaa olla?" Kysyin tovin kuluttua, kun olin katsonut kumppanini lumoavan kauniita silmiä.
"On ja Marjakuono on todella mukava. Hän saa pentunsa neljäsosakuun päästä", Hallahäntä sanoi hymyillen ja otti kasasta myyrän.
"Haluatko?" Hän kysyi ja alkoi syödä myyrää.
"No pakko myöntää, on hieman nälkä", myönsin ja aloin syödä omaa osuuttani myyrästä.
"Oletko käynyt Suomarjan tai Hiirikuonon luona?" Kysyin ja vilkaisin juuri syömisen lopettaneeseen Hallahäntään.
Hän nosti katseensa minuun.
"Kyllä kävin tänä aamuna", naaras vastasi ja haukoitteli makeasti.
"Tietävätkö he milloin pentumme syntyvät?" Kysyin.
Hallahäntä vastasi hymyillen:
"Kyllä. Pentumme syntyvät kuun päästä." nyökkäsin onnellisena
"Metsästyspartioon johtaa Korsiviiksi ja hänen mukaansa lähtevät: Saarnitassu, Kettuhammas ja Vatukkaraita." Tuulihäntä ilmoitti aukiolla.
"Pitää mennä", huikaisin ja tassuttelin Korsiviiksen luokse.
Pian Saarnitassu ja Kettuhammas saapuivat myös paikalle.
"Lähdetään!" Johdossa ollut Korsiviiksi huudahti ja lähdimme metsään.
Kuljin aivan omissa ajatuksissani.
"Vatukkaraitaa? Haloo?" Tunsin jonkun tökkäyksen kyljessäni.
"Mitäh?" Kysyin hölmön kuuloisena ja käännähdin huhuilijaa kohden.
Korsiviiksi katsoi minua virnistäen.
"Hallahäntäkö se on mielessä?" Kolli kiusoitteli.
Naurahdin.
"Kyllä ja pentumme", sanoin hymyillen.
"Pentunne?" Korsiviiksi toisti ja katsoi minua kysyvänä.
"Saamme kuun päästä pentuja. Hallahäntä on jo muuttanut pentutarhaankin", selitin ja kolli lopulta nyökkäsi.
"Mikset ole kertonut?" Korsiviiksi kysyi kireän oloisena.
"Noh, kun en ole nähnyt sinua", vastasin hänelle totuudenmukaisesti.
Hän nyökkäsi ja tassutteli partion johtoon.
Mikä hänellä oli? Mietin ja haistelin samalla ilmaa.
Sain vainun myyrästä ja tipahdin vaanimisasentoon ja lähdin hiipimään kohti myyrän houkuttelevaa tuoksua.
Olenkohan hyvä isä? Mitkä nimet pennut saavat? Ketkä he saavat mestareikseen? Aiheuttavatko he harmia? Päässäni pyöri paljon kysymyksiä.
Hyppäsin hoipelosti ja mätkähdin maahan.
Myyrä katsoi minua ihan, kuin virnistäen ja hävisi aluskasvillisuuden sekaan.
"Hiirenpapanat!" Sihahdin ärryneenä ja nousin ylös.
Jatkoin metsästämistä.

Tassutimme piikkihernetunnelista sisään ja vein saamani rastasen kasaan.
Jäin istuskelemaan aukiolle.
//haluuks joku myrskyklaanilainen jatkaa jotenkin?

Vastaus:

40 tp! :D

©2017 Soturikatit - suntuubi.com