Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tähän viekkuun kirjoitetaan normaalit tarinat.

Muistathan tarkistaa huolella, että pisteet, pilkut ja isot alkukirjaimet ovat oikeilla paikoillaan¤!  

Vuodenaika on se mikä on blogissa ilmoitettu. Kirjoita joko yksikön kolmannessa tai ensimmäisessä persoonassa (hän tai minä-muodossa), ja imperfektissä (mennyt aikamuoto) tai preesensissä (nykyinen aikamuoto).

Kokoontumistarinat>>

Tarinat  1  2  3  4  5  6  >

Nimi

Kotisivut

Sähköposti

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kolme plus viisi?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
                        Yksityinen  

Nimi: ChiliKisu

24.03.2017 19:06
[Närhikasvo] [Varjoklaani]

"Närhikasvo herää!" Kuulin kimeän naaraan naukaisun.
"Mitäh missä milloin miksi?" Kysyin puoleksi unessa.
"Tuo tuossa!" Kiiltopentu kiljahti. Seittiraita oli pesän suuaukolla pullea hiiri suussa. nyökäytin päätä ja hän laski hiiren ja käveli ulos. Otin hiirestä palan ja työnsin sen Kiiltopennulle.
"Pitäähän sinunkin syödä", naukaisin ja nousin ylös sukiakseni itseni. Turkkini oli hirveän takkuinen.
"En saanut nukkuttua kunnolla", Kiiltopentu sanoi. Kysyin miksi ja hän sanoi:
"Pyörit kuin olisit nähnyt unta kanin jahtaamisesta. Välillä taas ähkit niin että luulin että tukehdut", hän murahti. Nyökkäsin ja lähdin ulos. Vatsaani alkoi taas puristaa ja minua viilasi kipu. En tiedä miksi vatsaani sattui, se ei tietääkseni ollut normaalia. Päätin käydä tarkistamassa Oravamarjan tilanteen. Astuin klaanivanhusten pesään. Siellä oli hämärää ja lämmintä. Näin Oravamarjan joka suki itseänsä.
"Ai, Närhikasvo. Voisitko auttaa. Hännässäni on punkki enkä saa sitä itse irti", Oravamarja maukui. Nyökkäsin ja kävin äkkiä hakemassa pesästäni hiiren sappea. Palasin takaisin ja päätin kysyä Oravamarjalta apua kipuuni.
"Öh, Oravamarja, tiedätkö kissoista joilla tuntuu viilaava kipu vatsassa tiineyden aikana?" Hän katsoi minua haastavasti ja huokaisi.
"Voi Närhikasvo. Pentusi ja sinä olette turvassa. Se on normaalia sillä pentusi vain vaihtavat asentoa"
"Mut- mut miten sin-" Änkytin.
"Olin parantaja. Sain enteen sinusta tulevasta kohtalosta", Punastuin ja vetäisin samalla punkin irti.
"Miksen vain heti kertonut Mustatähdelle ja heittänyt minua klaanista?"
"Sinä olit minun oppilaani. Minä luotan sinuun, ja uskon että teet oikean ratkaisun", tunsin voimaa. Ystävyyttä. Tönäisin Oravamarjaa hellästi ja menin ulos pesästä. Katsoin Mustatähden pesää, rohkaisin itseäni ja menin pesään. Siellä oli todella hämärää, ja hieman viileää.
"Mitä asiaa?" Värisin. Äh typerä Närhikasvo! Olen parantaja, minun ei tarvitse pelätä Mustatähdelle puhumista. Suuri valkea koli odotti edelleen vastausta.
"M-minusta olisi aika tehdä Kiiltopennusta oppilas"
"Ja sinä päätät sen? Hm?" Jähmetyin. Eikö hän tiennyt?
"Hän haluaa MINUN oppilaakseni", sanon ihmeen normaalisti.
"Toki, kokoan klaanin samantien", Lähden pesästä kumartaen ja sitten juoksen pesääni.
"Kiiltopentu? On klaanikokous", sanon ja hän nousee ylös. Kävelen hänen edessään klaanikiven viereen. Kissoja on jo sen ympärillä vähän hämillään. Mustatähti hyppää pois kiven päältä ja antaa merkin minun aloittaa. Henkitän syvään ja menen klaanikiven päälle.
"Varjoklaanin kissat, te tiedätte että en voi olla kanssanne ikuisesti. Niinpä minun on aika ottaa oppilas. Olen valinnut kissan joka on osoittanut olevansa luotettava ja taitava. Oppilaani tulee olemaan Kiiltotassu" Lopetan ja katson Mustatähteä.
"Kiiltotassu, hyväksytkö paikan Närhikasvon oppilaana?" Hän naukuu.
"Kyllä" Kiiltotassu sanoo viileästi.
"Seuraavan puolikuun aikaan matkaat kanssani Kuukivelle, jotta Tähtiklaani voi hyväksyä sinut muiden parantajien joukkoon"
"Varjoklaanin onnittelut kulkekoon kanssasi", Mustatähti sanoo ja lähtee sitten pois paikalta. Huokaisin ja tulin kiven päältä pois. Onnistuin! Enään Kuukivelle ja sitten katsotaan Tähtiklaanin hyväksyntä.

Nimi: Mansikka

23.03.2017 22:12
(Tuulitassu)(erakko)

Mietin kulkiessani mihin klaaniin liittyisin jos olisi pakko valita? Tulin siihentuloksern että mieluiten liittyisin Tuuliklaaniin. Huomasin että edessäpäin oli puro ja että olin metsässä. En haistanut kenenkään hajua joten en ollut kenenkään alueella. Sanoin:-"täällä voi levätä"ja asetuin makuulle. Tarkkailin ympäristöä vähänaikaa ja nukahdin. Olin nukkunut ehkä 5minuuttia kunnes heräsin siihen että mahani mourusi sanoin
:-"nälkä". Nousin ylös ja etsin riistaa. Lopulta löydin 3rottaa mutta ne ehtivät lähteä lipettiin ja sanoin:-"voihan hiiren papana"ja jatkoin etsintöjäni. Pan löysinkin 3pulskaa hiirtä. Tällä kertaa sain
:-"pyydystettyä"sanoin voiton riemuisena. Kun olin syönyt hiiret nousin ja huomasin että alkoihämärtää. Etsin nukkuma paikkaa ja lopulta löysin kelvollisen paikan yö-unien ottoon. Kasasin sinne lehtiä ja ruohoa niin siitä tuli mukavampi nukkua. Kävin tarpeillani ja panin sen jälkeen maaten. Ajattelin vähän aika huomista lopulta nukahdin.

Vastaus:

10 tp  Jälleen Tuulitassulla on epärealistisen hyvä pyyntionni, koska on lehtikato. Lehtiä ja ruohoakaan ei taida silloin erityisemmin löytyä : D

-Paju

Nimi: Mansikka

23.03.2017 21:41
Heräsin samassa kolossa mihin oli nukahtanutkin ajattelin *onjo aurinko huippu*.Päätin lähteä etsimään syötävää.Lopulta löysin fasaanin.Loikkasin fasaanin päälle ja tapoinsen.Syötyäni fasaanin lähdin kävelemään olin jo metsässä kun huomasin olevani varjoklasnin reviiri rajalla.Aioin kääntyä takisin mutta liian myöhään kuulin äänen takaani.Matala ja synkkäääni takanani sanoi:-"mitä teet täällä?"vastasin:-"en mitään ajauduin tänne kävellessäni"tumma kissa vastasi:-hävy sitten.Vai pitääkö minun käydäkkynsimään?"vastasin tyynenä:-"ei tarvitse olen jo lähdössä".Niin tumma kissa katosivarjoihiin ja minä lähdin tassuttelemaan muualle kulkiessani ajattelin*jos pitäisi valita klaani minkä ottaisin Joki,Myrsky,Tuuli vai Varjo klaanin?*.

//voisko Tuulitassu oikeesti jossain vaiheessa liittyy Tuuliklaaniin?//

Vastaus:

10 tp! Välit puuttuvat jälleen monesta kohtaa. Vuorosanojen eteen myöskään ei tule sekä viivaa että lainausmerkkejä, vaan vain toinen. Lisäksi on aika erikoista, että Tuulitassu saa jatkuvasti fasaaneja, ne kun ovat monesti kissankokoisia ja aika harvinaisia saaliita (etenkin näin lehtikadon aikaan). On mahdollista, että Tuulitassu liittyy Tuuliklaaniin

-Paju

Nimi: Mansikka

22.03.2017 22:18
(Tuulitassu)(erakko)


Heräsin samassa kolossa mihin eilen olin nukahtanutkin.Sanoin hiljaa"nälkä pitää etsiä aamupala"olin aikeissa mennä ylityämään ukkospolkua mutta samassa mieleeni muistuivat eilis illan tapahtumat joten päätin että en ylittäisikään ukkospolkua vaan lähtisin päin vastaiseen suuntaan.Lähdin tassuttelemaan niittyä kohti.Kun tulin niitylle näin jäniksen kyyristyin äkkiä matalaksi ja lähdin hiipimään jänistä kohti.Lopulta loikkasinesiin ja tapoin jäniksen sitten asetuinmaahan ja söin jänikseni.ajattelin*nami!se oli herkkua*.Jatkoin kävelemistäni kunnes näin pienen hiiren mutta minulla ei ollut nälkä joten jätin sen rauhaan.Yhtä äkkiä huomasin että minua väsytti joten aloin etsiä nukkuma paikkaa missä voisin ottaa torkut.Lopulta löysin kallion kolon jonne aurinko pääsi vähän lämmittämään.Keräsin heinää ja laitoin ne koloon jotta siellä olisi mukava nukkua niinpä panin maaten.Vaivuin syvään unee ajatellen*mitähän tulevaisuudessa tapahtuu?*

Vastaus:

5 tp! Aika monen sanan välistä puuttuu väli, ja pisteiden jälkeen myös. Kiinnitäthän tähän huomiota

-Paju

Nimi: Mansikka

22.03.2017 21:44
(Tuulitassu)(erakko)

*Taas uusi aamu* ajattelin ja nousin istumaan ja tunsin mahani mouruavan "aamupalan aika" sanoin ja nousin seisomaan. Sitten lähdin jolkottelemaan ja etsimään saalista . Jonkin ajan kuluttua löysin linnun.Se nokki maata etsien matoja ilman huolen häivääkään.Sitten kyyristyn matalaksi hiivin lähelle ja ponkaisen ilmaan.Lintu meinasi ehtiä lähtä karkuun mutta ehdin ottaasse hampaisiini sitten tapoin linnun.Asetuin mskuulle ja aloin syomään lintua.Lopulta linnusta olivat jäljellä enää luut.Nousin ylös ja jatkoin matkaani kulkiessani ajattelin*pitäisiköhän yrittää liittyä Tuuliklaaniin?*lopulta päädyin puron varrelle ja huomasin että minulla oli jano ja oli muutenkin päivällis aika joten lähdin etsimään päivällistä.Kuljettuani jonkin matkaa kuulin rapinaa pensaidentakaa .Hiivin pensaita kohti ja haistoin jäniksen lopulta myös näinsen.Loikkasin valtavan loikan yllättäen jäniksen.Tartuin jänistä kaulasta veitsen terävillä hampaillani ja jänis oli hetkessä vainaa.Asetuin alas ja söin jäniksen sanoin"se oli hyvää".Nousin ylös ja jatkoin kävelemistä.Kävellessäni näinsiilen mutta päätin jättää sen rauhaan ja
jatkaammatkaani.Pian huomasin että alkoi hämärtää.Niinpä aloin etsiä iltapalaa.Puan huomasin myyrän mutte se ehti lähtä livohkaan ja sanoin"voi pastilli"ja jatkoin ruoan etsimistä.Lopulta löysin hiiren.Sitten tapoin hiiren ja söinsen ajattelin*se oli maukas hiiri*.Sitten aloin etsiä nukkuma petiä itselleni.Pian näinkin sopivan kolon pienen ukkospolun toisella puolella.Olin aikeissa ylittää ukkospolun kun ohitseni suhahti valtava mörkö.pelästyin niin että kaaduin mutta nousin saman tien takaissin pystyyn.Katsoin oikealle ja vasemmalle ja näin että mörköjä oli tulossalisää.Juoksin niin lujaakuintassuistani pääsin aina ukkospolun laitaan asti.Tajusin että olin turvassa.Ajattelin*olitipalla että en jäänyt se alle se olisi nimittäin ollut menoa*.Sitten tallustin kolon luokse ja asetuin makuulle.Vaivuin uneen miettien millaista olisi elää klaanissa?

Vastaus:

30 tp! Muista, että tuossa alussa ennen vuorosanaa pitäisi tulla piste, ja lainausmerkkien jälkeen pilkku. Pisteiden jälkeen myös tulee väli ja kissat eivät tiedä mikä on pastilli. Aika paljon kirjoitusvirheitä siis, mutta älä huoli; kun jatkat kirjoittamista, niin laatukin paranee pikku hiljaa!

-Paju

Nimi: Tikru

22.03.2017 21:20
Vatukkaraita - Myrskyklaani

"Vatukkaraita!" Hallahäntä hihkaisi ja saapui luokseni.
"Hei", kehräsin ilahtuneena.
"Marjakuono sai juuri kolme herttaista pentua. Kultapentu, Pöllöpentu ja Ohdakepentu ovat niin suloisia!" Hallahäntä kehräsi kovaan ääneen.
Nyökkäsin tälle hymyillen.
"Kyllä meidänkin pennuista ihania tulee, kun on niin kaunis emo", sanoin hymyillen ja kosketin Hallahännän kuonoa omallani.
"Ja yhtä komeita, kun isänsä", Hallahäntä kehräsi ja painautui minua vasten.
Huokaisin onnellisena ja painoin pääni tämän pään päälle.
Nuolaisin hänen päälakeaan ja suljin sitten hetkeksi silmäni.
Tämä oli unelmani! Minulla on aivan ihana kumppani ja saamme pentuja. Kaikki on niin täydellistä, mietin ja aloin kehrätä hiljaa.

Olimme hetken istuskelleet siinä lähekkäin, kun kuulin huudon:
"Saniaisturkki tule katsomaan Ohdakepentua, Pöllöpentua ja Kultapentua! He avasivat juuri silmänsä." Hymähdin, kun Saniaisturkki ravasi ohitsemme pentutarhaan.
"Sinunkin kannataa käydä katsomasaa heitä jossain vaiheessa. Ne kolme pikku riiviötä ovat aivan ihastuttavia", Hallahäntä sanoi.
Nyökkäsin ja vastasin hänelle hilpeästi:
"Annan Saniasturkin ensin iloita. Hän se isä on", Hallahäntä hymähti ja nousi ylös.
"Lähden Sadekaikun kanssa kävelylle, kun voin vielä liikkua", Hallahäntä sanoi ja tassutteli hiukan hankalan näköisesti Sadekaikun luokse, joka odotti piikkihernetunnelilla.
Katsoin, kun he katosivat piikkihernetunnelin kautta metsään.
Nyt olisi hyvä aika mennä katsomaan niitä Marjakuonon ja Saniaisturkin pentuja, mietin ja tassuttelin pentutarhalle.
"Hei, saako tulla?"
"Tule vain Vatukkaraita." Astelin sisälle.
Siristin silmiäni tottuakseni hämärään valoon.
Marjakuono makasi kolme pentua mahansa suojissa sammalpedillä. Saniaisturkki istui kumppaninsa toisella puolen. Kollin silmät huokuivat lämpöä ja rakkautta Marjakuonoa ja pentuja kohden.
"He ovat suloisia", sanoin hieman etäämmältä.
"Tule vain lähemmäs hupsu", Marjakuono naurahti ja viittoi minua luokseen.
Tassuttelin hieman epävarmana heidän luokse.
"Hän on Kultapentu, tuossa on Ohdakepentu ja hän on Pöllöpentu", Marjakuono esitteli jokaisen pennun omalla vuorollaan.
Nyökkäsin pienesti.

Tassuttelin ulos pentutarhalta ja istahdin riistakasan vierelle.
Katselin ympärilleni etsien seuraa

//Joku Myrskyklaanilainen?

Vastaus:

35 tp! Muista, että Sadekaiku-nimi taipuu "Sadekaiun", ei "Sadekaikun". Lopusta myös puuttuu piste

-Paju

Nimi: ChiliKisu

22.03.2017 18:55
[Närhikasvo] [Varjoklaani]

Heräsin siihen kuinka vatsaani puristi. Päästin ähkäisyn jonka Kiiltopentu huomasi.
"Onko kaikki hyvin?" Hän kysyi.
"J-joo kait. Vatsa sekaisin", tokaisin. Nousin ja tunsin huimausta. Sanoin käyväni ulkona. Katsoin leiriä ja etsin Seittiraitaa. Katseeni alkoi harhailla tuoresaaliskasalla. Kävin äkkiä siellä ja nappasin pienen hiiren. Tuskin kukaan huomaa. Näin Seittiraidan tulevan aamupartiosta.
"Seittiraita!" Huudahdin ja hän hölkytti luokseni. Hänellä oli pieni rastas ja pyysin hänet pesääni. Katsoin Kiiltopennun petiä, tyhjä. Hyvä. Hän tajusi mitä tarkoitin ja hän laski rastaan maahan. makasimme sen eteen ja otin pienen palan. näykimme sitä vuoretellen ja lopulta siitä oli enään luut jäljellä.
"Sinun pitäisi hillitä syömistäsi. Meillä on ollut saalistusonnea, mutta jätä muillekkin", Seittiraita nauroi. Punastuin hieman ja katsoin vatsaani. Oli se nyt vähän pullistunut.
"Niin kai", vastasin. Seittiraita lähti ulos ettei kukaan epäilisi mitään. Siivosin luut ja katselin yrttejä. Siankärsämö oli taas lopussa. Lähdin leiristä etsimään sitä. Kiersin parit puut ja paikat missä oli vähän lunta. En löytänyt sitä mistään. Istuin puron rantaan jossa näin sen näyn. Katsoin peilikuvaani. Se oli taas vääristynyt! Olin muuten sama mutta vatsani näytti suurelta kuin kuningattarella. Varmaan veden syytä. Olin nousemassa mutta vedessä tapahtui jotain. Siinä näkyi kaksi pentua. niinkuin minä... Ja Seittiraita? Kauhistuin sillä tiesin mitä tarkoitti. en hädissäni muistanut siankärsämöä vaan juoksin leiriin. Katselin jokapaikasta, mutta Seittiraitaa ei ollut missään. Päätin oottaa, vaikkei se ollut onnistua. Vihdoin toinen partio tuli jossa oli Seittiraita. ihmettelin myös, miksi hän meni kahteen peräkkäiseen partioon. Hän tuli samantien luokseni ja kysyi ilmeestäni päätellen huolen.
"T-tule", sanoin ja hän tuli pesääni.
"Tiedäthän että en ole oikein hillinyt syömistäni", sanoin ääni hiemaan väristen. Hän nyökkäsi vähän ymmällään.
"No... Se johtuu siitä että saan p-pentuja", sanoin melkein itkua pidätellen.
"Mutta sehän on mahtavaa!" Hän naukuu.
"E-et ymmärrä. Olen parantaja. Muistatko miten Haukkasulalle kävi", sanoin. Haukkasulka oli muinaisen Varjoklaanin parantaja.
"Hänet karkoitettiin?" Nyökkäsin. Koska hän sai pentuja. Nuo sanat saivat karvani pystyyn.
"Pää pystyyn Närhikasvo. Luuletko että kukaan saisi tietää?" Pudistin päätäni ja työnnyin vasten Seittiraitaa. Laatisin pienen suunnitelman.

//Noi kirjoitusvirheet saa pääni särkemään

Vastaus:

40 tp jälleen  Paha paikka Närhikasvolla...

-Paju

Nimi: Tikru

22.03.2017 12:02
Vatukkaraita - Myrskyklaani

Heräsin lämpimiin auringonsäteisiin.
Tassuttelin aukiolle ja aloin sukia itseäni.
Kuulin askeleita ja huomasin Hallahännän vierelläni.
"Hei," Hallahäntä kehräsi ja istui alas.
"Hei", vastasin lempeästi ja käännyin katsomaan Hallahäntää.
Hän oli eilen muuttanut pentutarhaan Marjakuonon seuraksi.
Hänen mahansa oli hieman kyllä kasvanut.
Katsoin Hallahännän kauniita meripihkaisia silmiä.
"Onko pentutarhassa ollut mukavaa olla?" Kysyin tovin kuluttua, kun olin katsonut kumppanini lumoavan kauniita silmiä.
"On ja Marjakuono on todella mukava. Hän saa pentunsa neljäsosakuun päästä", Hallahäntä sanoi hymyillen ja otti kasasta myyrän.
"Haluatko?" Hän kysyi ja alkoi syödä myyrää.
"No pakko myöntää, on hieman nälkä", myönsin ja aloin syödä omaa osuuttani myyrästä.
"Oletko käynyt Suomarjan tai Hiirikuonon luona?" Kysyin ja vilkaisin juuri syömisen lopettaneeseen Hallahäntään.
Hän nosti katseensa minuun.
"Kyllä kävin tänä aamuna", naaras vastasi ja haukoitteli makeasti.
"Tietävätkö he milloin pentumme syntyvät?" Kysyin.
Hallahäntä vastasi hymyillen:
"Kyllä. Pentumme syntyvät kuun päästä." nyökkäsin onnellisena
"Metsästyspartioon johtaa Korsiviiksi ja hänen mukaansa lähtevät: Saarnitassu, Kettuhammas ja Vatukkaraita." Tuulihäntä ilmoitti aukiolla.
"Pitää mennä", huikaisin ja tassuttelin Korsiviiksen luokse.
Pian Saarnitassu ja Kettuhammas saapuivat myös paikalle.
"Lähdetään!" Johdossa ollut Korsiviiksi huudahti ja lähdimme metsään.
Kuljin aivan omissa ajatuksissani.
"Vatukkaraitaa? Haloo?" Tunsin jonkun tökkäyksen kyljessäni.
"Mitäh?" Kysyin hölmön kuuloisena ja käännähdin huhuilijaa kohden.
Korsiviiksi katsoi minua virnistäen.
"Hallahäntäkö se on mielessä?" Kolli kiusoitteli.
Naurahdin.
"Kyllä ja pentumme", sanoin hymyillen.
"Pentunne?" Korsiviiksi toisti ja katsoi minua kysyvänä.
"Saamme kuun päästä pentuja. Hallahäntä on jo muuttanut pentutarhaankin", selitin ja kolli lopulta nyökkäsi.
"Mikset ole kertonut?" Korsiviiksi kysyi kireän oloisena.
"Noh, kun en ole nähnyt sinua", vastasin hänelle totuudenmukaisesti.
Hän nyökkäsi ja tassutteli partion johtoon.
Mikä hänellä oli? Mietin ja haistelin samalla ilmaa.
Sain vainun myyrästä ja tipahdin vaanimisasentoon ja lähdin hiipimään kohti myyrän houkuttelevaa tuoksua.
Olenkohan hyvä isä? Mitkä nimet pennut saavat? Ketkä he saavat mestareikseen? Aiheuttavatko he harmia? Päässäni pyöri paljon kysymyksiä.
Hyppäsin hoipelosti ja mätkähdin maahan.
Myyrä katsoi minua ihan, kuin virnistäen ja hävisi aluskasvillisuuden sekaan.
"Hiirenpapanat!" Sihahdin ärryneenä ja nousin ylös.
Jatkoin metsästämistä.

Tassutimme piikkihernetunnelista sisään ja vein saamani rastasen kasaan.
Jäin istuskelemaan aukiolle.
//haluuks joku myrskyklaanilainen jatkaa jotenkin?

Vastaus:

40 tp!

Nimi: Tikru

22.03.2017 07:11
Vatukkaraita - Myrskyklaani

~ Parin kuun päästä ~

"Vatukkaraita!" Korviini kantautui hilpeä naukaisu.
Avasin silmäni ja huomasin Hallahännän makaavan vierelläni onnellinen hymy kasvoillaan.
"Mitä?" Kysyin ja aloin sukia turkkiani.
"Saan pentuja!" Hallahäntä hihkaisi.
Lopetin turkkini siistimisen ja katsoin tätä silmiin hymyillen.
"Ihanaa", kehräsin lopulta ja nuolaisin naaraan poskea.
Nousin ylös ja venyttelin.
"Saanko kertoa tästä ihanasta uutisesta Katajahännälle?" Kysyin ja vilkaisin taakseni.
"Tottakai!" Hallahäntä naurahti hilpeästi.
Naurahdin itsekkin hieman ja tassuttelin ulos sotureiden pesästä suoraan riistakasalle missä Katajahäntä istuskeli.
"Hei veli", tervehdin ja nappasin itselleni hiiren.
"Hei Vatukkaraita", veljeni maukui syödessään myyrää.
"Minulla on hyviä uutisia!" Lausahdin ja lopetin hiireni syömisen. Katsoin Katajahäntää ja lopulta kollin mielenkiinto heräsi ja hän heilautti häntäänsä merkiksi jatkaa.
"Minä ja Hallahäntä saamme pentuja", sanoin hymyillen ja silmät onnesta säteillen.
Katajahäntä katsoi minua ensin tyhmänä, mutta hetken päästä kollin ilme kirkastui.
"Onnitteluni!" Katajahäntä sanoi ja puski minua lempeästi.
Naurahdin onnellisena.

Tassutin sotureiden pesälle Hallahännän luokse.
"Eikös sinun pitäisi kohta puolin mennä pentutarhaan?" Kysyin samalla mittaillen naaraan mahaa.
"Ei vielä! Pystyn tehdä vielä kaikkea hyvää klaanin eduksi", Hallahäntä väitti ja nousi ylös.
"Mutta sinun kannattaa kyllä kohta mennä", maukaisin hieman huolestuneena, kun Hallahäntä meinasi kaatua.
"Ja tiesitkö, että Saniaisturkki ja Marjakuono saavat pentuja?" Kysyin ja vilkaisin ulos, pentutarhaa.
"Ai en tiennyt", Hallahäntä sanoi ja otti hiukan tukea minusta, kun astelimme ulos.
"Jos menisit, vaikka viimeistään huomenna pentutarhaan Marjakuonon kaveriksi?" Ehdotin.
Hallahäntä tuhahti hieman, mutta tyytyi vain nyökkäämään.
"Hyvä niin", sanoin ja nuolaisin naaraan poskea.
"Vatukkaraita? Lähdetkö metsään?" Sammalkorva kysyi ja tassutteli luoksemme.
Vilkaisin Hallahäntään. Hän nyökkäsi ja tassutteli isänsä luokse.
"Voin tulla", myönnyin ja seurasin entistä mestariani.
"Miten sinulla ja Hallahännällä menee?" Sammalkorva kysyi aivan äkisti.
"Noh... saamme pentuja", Sammalkorva katsoi minua hymyillen.
"Onnitteluni", hän sanoi ja jatkoimme matkaa.

Palasimme leiriin minä kahden myyrän kanssa ja Sammalkorva rastasen ja myyrän kanssa.
Veimme ne riistakasalle.
Huomasin Hallahännän juttelemassa Marjakuonon kanssa.
En raaskinnut häiritä heitä, joten tassutin sotureiden pesälle nukkumaan.

Vastaus:

40 tp!

Nimi: ChiliKisu

21.03.2017 20:48
[Närhikasvo] [Varjoklaani]

"En ole enään pieni!" Karjauin päin Oravamarjan naamaa. Riita.
"Olet silti oppilaani!" Yhtäkkiä Oravamarja lopetti ja päästi hirveän yskänpuuskan. Vihani muuttui huoleen.
"O-oletko kunnossa?" Kysyn varovasti. Mestarini ei vastaa, seisoo vain paikallaan. Sitten hän päästää toisen yskänpuuskan. Käsken hänet pedillensä ja lähden varaston uumeniin. Kissanminttu ja hunaja. Tai ehkei sittenkään hunajaa. Alan värisemään, koska kissanminttu on loppunut.
"Haetko tätä? Se oli maassa", näen Kiiltopennun pitelevän kissanmintun lehtiä.
"Oi kiitos", nau'un ja otan kissanmintut. Meni hetki tajuta, että pentu oli pesässäni.
"Kiiltopentu mitä teet täällä?" Kysyn annettuani kissanmintut mestarilleni.
"No, tuota halusin kysyä yhtä juttua", hän sanoo ja höristän korviani.
"H-haluaisin oppilaaksesi, mutta en tiedä pääsisinkö", vilkaisin Kukkapentua, sitten Oravamarjaa.
"Voi ei. minulla on vielä mestari. Oravamarjan pitäisi poistua virastaan jotta pääsisit", minua surutti niin paljon.
"Ai... Joudun sitten oppilaaksi. Emoni sanoi että minut nimitetään neljänneskuun aikana", olin sanomassa jotain mutta Oravamarja heilauttaa häntäänsä merkiksi olla hilja.
"Ei tarvi", hän sanoo ja alkaa yskimään.
"Mut- mut-"
"Ei muttia, Närhikasvo. Olen jo niin vanha että olisin poistunut virastani jos en olisi niin jääräpäinen. Parantajaksi ei valita ketä vain. Minusta Kiiltopentu olisi hyvä valinta", sitten hän laskee päänsä ja alkaa tuhisemaan. katson Kiiltopentua jonka silmät säkenöivät. Hän katsoo minuun anova ilme kasvoillaan. Nyökkään ja hän juoksee ulos pesästä. kuulen kuinka hän huutelee isänsä ja emonsa nimeä. Katselen hetken taivasta pesän suulta, mutta sitten kuulen Seittiraidan huudon.
"Katso kuinka ison jäniksen sain!" Jäniksen? Ei niitä ole täällä päin. En kuitenkaan välittänyt vaan menimme pesääni. Katsoin että Oravamarja nukkui varmasti, ja aloin syömään jänistä. Sitten suimme toisemme ja hän sanoi jotain erikoista korvaani.
"Tiedätkö kuinka vähän pentuja Varjoklaanilla on? Hm?" Punastuin täysin ja hän näytti kieltä poistuessaan. Vilkaisen Oravamarjaa, nukkuu. Onneksi. Lähden ulos ja menen pentutarhaan. Siellä on vain Kiiltopentu emoineen.
"Kuulin uutiset Kiiltopennulta. Olen hänestä hyvin ylpeä", Fasaanilento maukuu. Hymyilen ja pyydän hänet luokseni.
"Oletko huolestunut Varjoklaanin pentu- ja oppilasmääristä?" Hän nyökkää ja katsoo pentuaan. Puhumme hetken ja lähden sitten. Seittiraita tulee minua vastaan.
"Tulisitko kanssani metsästämään? Vosit kerätä yrttejä", Nyökkään ja lähdemme. Katson taakseni jossa näkyy pienenevä leiri. Pääsemme pienen puron rantaan jossa on virtaava vesi. Juomme siitä ja katson peilikuvaani. Kauhistun, sillä en näe itseäni siinä. Katson hetken sitä ja näen jotain. Enteen. Siinä on selvästi Kiiltopentu, vähän isompi. Hänen turkkinsa on märkä. Katson kuvaa tarkemmin, kauhistun toden teolla ja tulen pois veden äärestä.
"Kaikki hyvin?" Seittiraita kysyy.
"Ei. Ei todellakaan. N-näin näyn", Hän kysyy minkälaisen. Epäröin koska en saisi kertoa niitä kuin päällikölle.
"No, n-näin tulevan oppilaani. Kiiltopennun. Hänen turkkinsa oli märkä, k-koska se oli veressä, emonsa veressä", Seittiraita katsoo minua sitten taakseni ja lähtee juoksemaan leiriin. Seuraan häntä. Myöhään. Juoksen suoraan pentutarhaan.
"Närhikasvo! Emoni ei lii-"
"Tiedän!" Melkein kiljuin. Eieiei! Oravamarja on kyyristynyt Fasaanilennon pään päälle.
"Hän on matkalla Tähtiklaaniin", hän sanoo surullisena. Otan itkevän Kiiltopennun vatsaani vasten ja hieron hänen päätään. Minun olisi pitänyt tajuta se enne aiemmin.
"Mitä hännelle tapahtui?" Kysyn.
"Sama kuin Lintu-usvalle. Hän tunsi polttavaa tunnetta rinnassa, kouristeli ja...", hän huokaisi. Typerä minä!
"Et olisi voinut tehdä mitään. Sille vaivalle ei ole parannuskeinoa edes Jokiklaanissa"
"Mitä teemme Kiiltopennulle?" Kysyn. Oravamarjalla oli selvästi idea ja hän lähti pesästä.
"K-kuulitko j-jo, että Or-oravamarjasta tuli klaanivanhin", kuulen Kiiltopennun nyyhkyttävän. Katson häntä. Pudistan päätäni ja otan hänet mukaan pesääni.
"Mustatähti sanoi että hän voi olla pesässässi neljänneskuun ajan, kunnes teet hänestä oppilaan", nielaisen ja nyökkään. Hän lähtee ulos, eikä mene sammalpedillensä kuten tavallisesti. Teen nopeasti Kiiltopennulle pedin ja menen omalleni.
"S-saanko mennä emoni valvojaisiin", Kiiltopentu kysyy. Nyökkään ja itse jään pesään. Fasaanilento menehtyi, mestarini ei ole enään mestarini, mitä seuraavaksi? Minua pelotti ajatus että Seittiraidalle tapahtuisi jotain.

//Riittääkö tää 10 tp:seen?  Millon on muute seuraava kokoontuminen  Jos täs tapahtu jotain mitä ei osi voinu nii voi kyl jättää pisteittä

Vastaus:

Riittää, saat tästä 45 tp! Seuraavasta kokoontumisesta voin ilmoitella blogissa

-Paju

Nimi: Tikru

20.03.2017 20:55
Vatukkaraita - Myrskyklaani

Tassuttelin piikkihernetunnelille auringon laskettua.
Hallahäntä tassutteli luokseni hymyillen.
"Lähdetäänkö?" Kysyin.
Hallahäntä nyökkäsi ja tassutimme piikkihernetunnelista metsään.
Metsä alkoi hämärtyä ja hiljainen tuulen kohina kävi korvissani.
Vilkaisin Hallahännän suuntaan.
"Minne haluat mennä?" Kysyin pitäen katseeni naaraassa.
"Minulle käy mikä paikka vain." Hallahäntä naurahti.
"Tiedän yhden paikan, seuraa!" Hihkaisin ja lähdin juoksemaan saniaisten seassa suurta kiveä kohden. Kuulin Hallahännän juoksuaskeleet takaatani.
Nyt voisin kertoa tunteistani hänelle! Mietin samalla juosten.

Saavuimme hiukan puuskuttaen suurehdon, tumman kiven luokse.
"Onko tämä se paikka?" Hallahäntä kysyi ja tutkaili paikkaa.
"Kyllä", Hymähdin ja loikkasin kivelle.
Hallahäntä hyppäsi vierelleni.
"Täällä on aina niin kaunista." Totesin katsellen taivaalle, jota kohta Tähtiklaanin soturit koristelisivat.
"Oliko se muka ainoa asiasi? Tulla ihailemaan taivasta?" Hallahäntä kysyi mietteliäänä.
Laskin katseeni tähän.
Hänen vaaleanruskea turkki heilahteli kauniisti yötuulessa.
"Olet oikeassa. Ei se ollut ainoa asiani", Myönsin ja katsoin Hallahäntää suoraan silmiin.
"Minä taidan tykätä sinusta." Sanoin pitäen katseeni naaraassa.
Hallahäntä hätkähti hieman.
"Minäkin pidän sinusta Vatukkaraita.", naaras kuiskasi ja samalla siristi silmiään.
Painauduin naaraan turkkiin kiinni ja nuolaisin tämän päälakea hellästi.
"Haluatko olla kumppanini?" Kysyin ihastuneena.
"Tietenkin." Hallahäntä maukaisi hymyillen ja aloimme kehrätä.

/Hetken kuluttua/

"Meidän pitäisi palata", Hallahäntä totesi ja irtaantui minusta.
Nyökkäsin ja tassutimme leiriin turkki turkkia vasten hipoen.
Katajahäntä oli vartiossa ja vilkaisi minuun hymyillen.
Nyökkäsin tälle tyytyväisenä ja seurasin Hallahäntää sotureiden pesälle.
Käperryin naaraan vierelle ja nukahdimme.
//Tässä tarinassa Vatukkaraitalöysi rakkautensa xD

Vastaus:

35 tp! Aivan ihana rakkaustarina : D

-Paju

Nimi: Tikru

19.03.2017 21:44
Vatukkaraita - Myrskyklaani

"Vatukkaraita aamupartioon!" Heräsin huutoon.
Nousin ylös ja tassuttelin pesän suulle.
Huomasin Korsiviiksen, Sammalkorvan, Tuulihännän ja Hallahännän odottavan piikkihernetunnelilla.
Kiiruhdin heidän luokse.
"Tulithan vihdoin!" Korsiviiksi naurahti huvittuneena.
Naurahdin myös hieman.
"Lähdetään", Tuulihäntä maukaisi ja lähdimme metsään.
"Onko mahtavaa olla soturi?" Korsiviiksi kysyi tullessaan luokseni.
"No arvaa!" Hihkaisin ja tökkäisin hellästi kollia.
"Mitäs te leikitti 'pennut'?" Hallahäntä kysäisi naurahtaen.
Hän katsoi meitä huvittuneena.
"No ei ei", Sihahdin ja katsoin vielä Hallahännän perään, kun naaras katosi puskien sekaan.
Korsiviiksi töyttäisi minua kylkeen leikkisästi.
"Pidätkö hänestä?" Korsiviiksi kiusoitteli.
"En!" Kivahdin ja otin väliä kolliin.
Jatkoimme matkaamme

~ Partion jälkeen ~

Tassuttelin riistakasalle ja pudotin saamani rastasen kasaan.
Hallahäntä oli tullut luokseni syömään myyrää.
"Haluatko?" Naaras kysyi ja työnsi myyrää minulle.
"No joo kait." Mumisin ja söin oman osuuteni myyrästä. Työnsin sen sitten takaisin Hallahännälle.
Katsoin, kun tämä söi omaa osuuttaan myyrästä.
Hän näytti niin kauniilta,
Tähtiklaani sentään!
"Mitä nyt?" Hallahäntä kysyi, kun oli syönyt.
"Näytät jotenkin omituiselta", Naaras totesi ja tutki katseellaan minua.
"Eih minulla mikään ole", Naurahdin vaivautuneena ja käänsin katseeni nousevaan aurinkoon.
"Kyllä sinulla jokin on!" Hallahäntä väitti kiven kovaa.
"Ei ole!" Kivahdin ja nousin ylös.
Kohtasin Hallahännän huolestuneen katseen.
"Ihan totta", Kehräsin.
"No jos olet sitä mieltä." Hallahäntä maukui lempeästi ja nousi myös.
"Haluatko lähteä kävelylle illemmalla?" Kysyin sain myöntävän nyökkäyksen Hallahännältä.
"Hallahäntä!" Hallahäntä katsoi minua pahoittelevasti.
"Pitää mennä." Naaras sanoi ja tassutti isänsä, Saniaisturkin luokse.
"Äh." Huokaisin ja tassuttelin auringonläiskään istuskelemaan ja sukimaan turkkiani.
"Sinä taidat pitää Hallahännästä todella." Korsiviiksi naukaisi ja istahti viereeni.
"Vai miten on?" Kolli kysyi virnistäen.
"Ehkä vähän", Huokaisin totuudenmukaisesti.
Korsiviiksi nyökkäsi ja näytti miettivän mitä sanoa.
"Kyllä hän varmasti sinusta tykkää." Kolli sanoi, nousi ja tassutti Valkotuulen luokse.
Huokaisin uudelleen ja katsoin Hallahännän katoamaan suuntaan. Hän jutteli isänsä kanssa jostain.
Olisipa oma isäni, Kiurunlaulu tai emoni Salviaviiksi täällä! Ikävöin heitä niin, mietin ja huokaisin syvään, surullisesti.
"Älä koskaan unohda, että olemme aina luonasi", kuulin kuiskauksen.
Emoni lämmin, turvallinen tuoksu ympäröi minut.
"En emo." Kuiskasin ja suljin hetkeksi silmäni.
Avasin ne hetken päästä.
"Olemme aina sydämessäsi." Hiljainen tuulessa sointuva ääni kertoi lempeästi.

Vastaus:

45 tp!

-Paju

Nimi: Tikru

19.03.2017 17:25
Vatukkatassu - Myrskyklaani

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!" Sinitähden ulvaisu sai minut nousemaan. Tassuttelin aukiolle ja menin Katajatassun vierelle istumaan.
"Nyt varmasti Valkotassusta ja Korsitassusta tehdään sotureita", hän sihahti korvanjuureeni.
Nyökkäisin pikaisesti ja huomasin Korsitassun sukineen turkkinsa kiiltäväksi ja suoraksi. Valkotassukin näytti siistiltä.
"On aika nimittää kaksi uutta soturia joukkoomme", Sinitähti sanoi ja katsahti kahteen kolliin.
"Valkotassu ja Korsitassu astukaa eteen", hän sanoi.
He tottelivat nopeasti ja astuivat eteen silmät kirkkaina ja loistaen.
"Minä Sinitähti, Myrskyklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi", Päällikkö aloitti katsoen Valkotassua.
"Valkotassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkesi uhalla?" Sinitähti kysyi ja katsoi vakaasti kollia.
"Lupaan!" Valkotassu sanoi lujaa, itsevarmana.
"Siinä tapauksessa,Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Valkotassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Valkotuulena. Tähtiklaani kunnioittaa vahvuuttasi, ja hyväksymme sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi", Hän sanoi ja kosketti Valkotuulen päälakea. Valkotuuli nuolaisi kunnioittavasti Sinitähden lapaa.
Sitten päällikkö kääntyi katsomaan Korsitassua.
"Minä Sinitähti, Myrskyklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi", Sinitähti piti hetken tauon ennen, kuin jatkoi.
"Korsitassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkesi uhalla?" Päällikkö kysyi katsoen Korsitassua tiiviisti.
"Lupaan!" Korsitassu naukaisi tyynesti.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Korsitassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Korsiviiksenä. Tähtiklaani kunnioittaa taitoasi kuunella, ja hyväksymme sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi", Sinitähti lopetti puheensa ja kosketti Korsiviiksen päälakea.
Korsiviiksi nuolaisi naaraan lapaa kunnioittavasti.
"Valkotuuli! Korsiviiksi! Valkotuuli! Korsiviiksi!" Klaani puhkesi onnitteluhuutoihin.
Huusin kovaa Korsiviiksen nimeä, mutta hiljempaa Valkotuulen nimeä.
"Ainakin on enemmän tilaa oppilaiden pesällä", Katajatassu murahti virnistäen.
"No siinä olet oikeassa", Sihahdin naurahtaen.

~ Pari kuuta myöhemmin ~

"Pidän tänään sinulle loppuarvioinnin", Sammalkorva sanoi hymyillen.
Säpsähdin ja maukaisin yllättyneenä:
"Loppuarviointi?"
Sammalkorva nyökkäsi ja tassutti piikkihernetunnelille odottamaan.
"Tullaan!" Hihkaisin ja säntäsin Sammalkorvan, Katajatassun ja Ruohoturkin luokse.
"Onnea loppuarviointiin", Katajatassu sanoi hymyillen.
Nyökkäsin hymähtäen.
"Samoin", Maukaisin ja lähdimme metsään.
"Saalista niin paljon riistaa, kuin vain saat", Sammalkorva sanoi ja istahti alas.
"Okei!" Hihkaisin ja katosin puskien sekaan.
Haistelin ilmaa ja pian sain vainun myyrästä.
Lähdin vaanimaan sitä. Lähestyin myyrää kevein askelin, hyppäsin ja tapoin sen nopealla iskulla kaulaan. Hautasin myyrän maahan.
Jatkoin matkaa haistellen ilmaa

~ Loppuarvioinnin loputtua ~

Palasin Sammalkorvan luokse kahden myyrän ja kolmen hiiren kanssa.
"Olet kehittynyt huimasti", Sammalkorva naukui ja lähdimme leiriin.
Huomasin Katajatassun ja Ruohoturkin istuskelevan riistakasan luona.
Saavuimme Sammalkorvan kanssa sinne ja laskin saaliini riistakasaan.
"Olet valmis soturiksi," Mestarini sihahti korvaani, nyökkäsin innokkaana.
Sammalkorva tassutti Ruohoturkki kintereillään Sinitähden pesälle.
"Sait hyvin saalista", Katajatassu sanoi hymyillen.
"Niin sait sinäkin", Sanoin ja vastasin hymyyn.
Hetken päästä Ruohoturkki ja Sammalkorva tulivat päällikön pesästä Sinitähti perässä ulos.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen!" Päällikkö ulvaisi kutsuhuudon. Sammalkorva ja Ruohoturkki tassuttivat luoksemme.
Tassuttelimme kuuntelemaan innosta täristen.
Kaikki olivat tulleet kuuntelemaan
"Vatukkatassu ja Katajatassu astukaa eteen", Sinitähti määräsi.
Astuimme eteen.
"Minä Sinitähti, Myrskyklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on hänen vuoronsa tulla soturiksi.
Vatukkatassu, lupaatko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania, jopa henkesi uhalla?" Sinitähti katsoi minua.
"Lupaan!" Sanoin.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi. Vatukkatassu tästä hetkestä lähtien sinut tunnetaan Vatukkaraitana. Tähtiklaani kunnioittaa uskollisuuttasi, ja hyväksymme sinut Myrskyklaanin täydeksi soturiksi." Päällikkö nyökkäsi, kosketti päälakeani ja nuolaisin hänen lapaansa kunnioituksen merkiksi.
Hän toisti samat sanat, mutta Katajatassusta tuli Katajahäntä.
"Vatukkaraita! Katajahäntä! Vatukkaraita! Katajahäntä!" Klaani alkoi hurrata.
Erotin selvästi Korsiviiksen hurraukset.
Tassutimme hurrauksien loputtua sotureiden pesälle nukkumaan.
//Ehkä hieman pidempi xD
Voiko Valkotuulen, Korsiviiksen, Vatukkaraidan ja Katajahännän lisätä sotureihin?
Ja yritin nyt kirjoittaa oikein miten Vattu neuvoi

Vastaus:

Oli kyllä aika pitkä : D Saat tästä 45 tp:tä! Mahtava tarina, ja lisään ne sotureihin heti kun ehdin, luultavasti huomenna.

-Paju

Nimi: Tikru

17.03.2017 13:05
Vatukkatassu - Myrskyklaani

Palasimme partion kanssa leiriin. Vein saamani hiiren ja myyrän tuoresaaliskasalle.
Katajatassu loikki luokseni.
"Meille pidetään tänään taisteluharjoitukset." Katajatassu iloitsi.
"Tiedän, tiedän." Huokaisin.
"Miksi et ole iloinen?" Katajatassu kysyi ja istahti vierelleni.
"Noh en tiedä." Tunnustin ja ojentelin kynsiäni.
"Pelkään ehkä, että teen kaiken väärin." Sanoin vältellen veljeni katsetta.
"Kyllä he neuvovat." Veljeni sanoi naurahten.
"Niin kait." Sanoin niin hiljaa, ettei Katajatassu sitä kuullut.
-
"Katajatassu ja Vatukkatassu! Alkakaahan tulla!" Mestarimme huusivat piikkihernetunnelilla.
"Mennään!" Katajatassu hihkaisi innoissaan ja kirmasimme mestareidemme luokse.
"Hyvä sitten mennään." Ruohoturkki sanoi hymyillen ja lähdimme heidän perässään kohti hiekkakuoppaa.
"Mitäköhän kaikkea he opettavat?" Katajatassu kysyi virnistäen
"Enpä tiedä." Naurahdin, mutta tunne siitä, etten osaisi mitää painoi mieltäni.
Tassutimme hiekkakuopalle. Jäimme Sammalkorvan kanssa toiselle puolelle ja Ruohoturkki sekä Katajatassu toiselle.
"Katso tarkkaan tämä liike niin voit sitten toistaa sen." Sammalkorva sanoi ja nyökkäsi Ruohoturkille merkiksi aloittaa.
He lähestyivät toisiaan karvat pörröllä.
Äkkiarvaamatta Sammalkorva loikkasi Ruohoturkin kimppuun ja kaatoi naaraan. Katsoin heidän liikkeitään tarkasti.
Ruohoturkki potkaisi mestarini päältään. Hän nousi ja katsoi meitä molempia nyökäten.
Sammalkorva nousi ylös ja tassutti luokseni.
"Sinä saat olla ensin hyökkääjä ja Katajatassu saa olla puolustaja." Mestari naukui, nyökkäsin ja astelin kentälle. Katajatassu asettui toiselle puolelle.
"Aloittakaa." Ruohoturkki kehoitti.
Nyökkäsin pienesti naaraalle ja käännyin sitten veljeni puoleen. Lähdin juoksemaan häntä kohden, ponkaisin ja kaadoin kollin. Yritin pitää tätä maassa, mutta Katajatassu kerkesi heittää minut etäämmälle.
Jatkoimme harjoitusta tälläkertaa siten, että minä olin puolustaja ja veljeni hyökkääjä.
Hetken harjoiteltuamme päätimme harjoituksen ja lähdimme leiriin päin.
Katajatassu hölkkäsi puuskuttaen luokseni.
"Oli mahtavat harjoitukset!" Veli hihkaisi.
"Niin oli." Hymyilin ja jatkoimme matkaamme mestareidemme perässä leiriin.
Pujahdimme leiriin.
Korsitassu tuli luokseni.
"Meistä tehdään lähipäivinä sotureita." Kolli ilmoitti ylpeänä.
Pieni kateuden pisto lävisti.
Tuhahdin ja tassutin yrmeänä kollin ohitse riistakasalle.
"Saanko syödä Sammalkorva?" Huudahdin.
"Sen kuin vain! Olet ansainnut sen." Sammalkorva huikkasi Marjakuonon ja Hallahännän luota.
Nyökkäsin naaraalle kiitollisena, nappasin kasasta hiiren ja aloin mutustaa sitä.
"Taisit kuulla jo, että Valko- ja Korsitassusta tehdään tänään oppilaita." Katajatassu maukui kateellisena.
Nyökkäsin ja jatkoin syömistäni.
"No hyvä varmasti heidän puolestaan. Ainakin saamme lisää tilaa oppilaiden pesällä." Sanoin ja viikseni väpähtivät.
Sentään nyt Valkotassu ei ollut ärähtämässä aina, kun ei itse halunnut herätä.
"Taidan mennä lepäämään. Taisteluharjoitukset veivät voimani." Sanoin Katajatassulle, söin loppu rippeet hiirestä ja tassutin oppilaiden pesälle. Kävin sammalpedilleni makaamaan ja nukahdin uupuneena.

//haittaako jos Valko- ja Korsitassusta tulee sotureita?
Mitkä niiden soturinimeks tulee vai saanko mä päättää?

Vastaus:

35 tp ja en tiedä onko tarinassa, mutta siellä lukee, että niistä tulee oppilaita? Ja vuorosanat kirjoitetaan *"moi", sanoin* ei *"moi." sanoin* ja soturinimistä minun puolesta voit.

-vattu

Nimi: ChiliKisu

16.03.2017 18:53
[Närhikasvo] [Varjoklaani]

"Oravamarja, meillä ei ole enään purasruohoa", sanon kolmannen kerran Oravamarjalle. Hänen kuulonsa selvästi heikentynyt.
"Sitä on palaneen metsäaukion reunalla, ota joku soturi mukaan", kuuluu hiljainen vastaus. Menin sotureiden pesälle ja kurkistan sisään. Kuului tuhinaa ja pari yskäystä. Sumukynnen yskä ei ole vieläkään laantunut.
"Seittiraita?" Sihahdan.
"Mitä?" Kuuluu väsynyt ja ärtynyt naukaisu.
"Tulisitko hakemaan yrttejä kanssani?" Kysyn mutta vastausta ei kuulu. Kuulen vain rapinaa ja sitten näen Seittiraidan nousevan pediltä. Hän tulee ulos ja huomaan kuinka väsynyt hän on.
"Oletko nukkunut?" Nau'un huolestuneena.
"Tuolla on liian tunkkaista nukkua"
~Hetken kuluttua~
"Oletko huomannut Oravamarjan ikääntymisen?" Seittiraita kysyy minulta aivan yllättäen.
"No... On hän vähän vanhentunut, mutten sanoisi häntä vielä vanhaksi", mau'un hitusen surullisena. Kävelemme tassut täynnä purasruohoa leiriin, jossa on jo kuhina. Uudet oppilaat vertailevat saalita, pennut kuuntelevat klaanivanhimpien tarinoita, kumppanit nuolevat toisiaan ja paljon muuta. Oravamarja hölkyttää luokseni ja sanoo keräävänsä äkkiä jotain yrttiä ja käskee minun huolehtia Sumukynnestä. Vien purasruohot omaan koloonsa ja katselen Sumukynnen tilaa. Hän makaa liikkumatta pesän sammalekasassa. Katson yrttejä. Hunajaa on eniten, se on vähän huonokuntoista, mutta päätän käyttää sitä. Sumukynnen hengitys röhisi, sitten ei hetkeen kuulunut mitään. Luulin hänen nielleen hunajan mutta hänen suustaan valuu sitä vähän. Otan siankärsämöä, jauhan sen ja tungen sen Sumukynnen kurkkuun. kuluu hetki ja hän oksentaa limaklöntin. Sitten hän yskii ja nuolee huuliaan. Annan hänelle uudestaan hunajaa, vähän vähemmän nyt. Hän syö sen muitta mutkitta. Kokeilin hänen hengitystä, Hengitti hyvin. Hän kiitti minua, nousi ja käveli ulos. Siivosin pesän maan ja laitan nukkumaan.

//Puhelimella tehty joten kirjoitusvirheitä saattaa olla aika paljon

Vastaus:

30 tp!

-Paju

Nimi: Tikru

16.03.2017 16:49
Vatukkatassu - Myrskyklaani

"Vatukkatassu! Tuletkos jo?" Kuulin huudon piikkihernetunnelilta. Käänsin katseeni Sammalkorvaan, Katajatassuun ja Ruohoturkkiin.
"Lähdemme nyt kiertämään rajat Katajatassun ja Ruohoturkin kanssa." Sammalkorva huudahti ja tassutin heidän luokseen.
"Kiva." Sanoin pirteänä ja lähden seuraamaan heitä piikkihernetunnelista metsään.
-
Tassutimme leiriin takaisin ja kannoin juuri saamaani myyrää hampaissani.
"Huomenna on taisteluharjoitukset." Sammalkorva huudahti ja tassutti varapäällikön, Tuulihännän luokse.
Huokaisin ja tassuttelin riistakasalle, jossa huomasin Korsitassun.
"Onko mahtavaa olla jo oppilas?" Vaaleanruskea raidallinen kolli kysyi nostaen katseeni minuun.
"No joo." Myönsin ja huiskautin häntääni hyvästeiksi. Tassuttelin klaanivanhimpien pesälle.
"Saniaismarja?" Kysyin ja astuin sisälle pesään.
"Niin?" Kuului hieman ärhäkkä murahdus.
"Toin sinulle riistaa." Sanoin ja vein sen vanhuksen luokse.
"Ai no kiitos." Saniaismarja sanoin lempeämmin ja kyyristyi myyrän puoleen.
Hymähdin ja tassuttelin pois pesästä.
"Ja ilta metsästyspartioon lähtevät: Saniaisturkki, Kivikuono, Valkotassu ja Marjakuono!" Tuulihäntä ilmoitti aukiolla.
Huokaisin.
Pääsisinköhän joskus partioon? Mietin hieman kateellisena katsoen Valkotassua.
"Mikäs on veli?" Katajatassu oli ilmestynyt vierelleni ja tökkäsi minua hellästi. Luimistin hieman ja käännyin katsomaan kollia.
"Ajattelin, että pääsenkö koskaan partioon." Vastasin ja huokaisin.
"Älä ole hiirenaivo! Tottakai pääset partioon!" Katajatassu naurahti.
"Tule mennään nukkumaan." Katajatassu sanoi ja asteli pesän suulle.
"Mutta, kun ei väsytä." Tuhahdin.
"Sitten jaksat paremmin huomenna." Veli huudahti.
Pakko oli kyllä myöntää hän oli rhkä oikeassa!
Nousin ja tassuttelin veljeni luokse. Kävelimme molemmat oppilaiden pesän sisään ja kävimme makaamaan sammalpedeillemme.
"Öitä." Katajatassu sihahti toiselta puolelta.
"Öitä." Sanoin, haukoittelin ja nukahdin.
-
"Vatukkatassu saalistuspartioon!" Hyppäsin pystyyn ja suin nopeasti sotkuisen turkkini.
"Tullaan!" Huudahdin ja nousin ylös.
"Voisit olla hieman hiljempaa." Valkotassu murahti hieman vihaisena ja käänsi kylkeänsä.
"No anteeksi." Puuskahdin ja tassuttelin ulos.
Sammalkorva odotti Hallahännän, Pähkinäviiksen ja Korsitassun kanssa piikkihernetunnelilla.
Kiirehdin heidän luokse kiireisesti.
"Hyvä, lähdetään." Sammalkorva naukaisi ja tassutti joukon etunenässä metsään. Seurasin joukon hännillä.
"Vatukkatassu, mitä haistat?" Sammalkorva kysyi ja vilkaisi taakseen, minuun.
"Hiiren ja oravan." Sanoin hetken haistelun jälkeen.
"Loistavaa." Musta naaras naukui mielissään.
"Osaat jo vaanimisasennon joten metästät sen varmasti yhtä hyvin, kuin eilisen myyrän." Mestarini mourusi hymyillen. Nyökkäsin ja katosin pensaikkoon. Hiivin vaanimisasennossa kohti lehtikasassa rapistelevaa hiirtä. Kun olin tarpeeksi lähellä hyökkäsin sen kimppuun ja tapoin nopealla puraisulla. Kannoin hiiren joukon luokse.
"Mahtavaa." Sammalkorva sanoi hymyillen.
Nyökkäsin ja hautasin hiiren maahan.
Jatkoimme matkaamme

Vastaus:

40 tp!

-Paju

Nimi: kaaarnapuu

14.03.2017 20:58
Lummetassu, Jokiklaani *1*

"Voimmeko me nyt mennä Lummetassun kanssa leikkimään?" kysyi Puropentu varovaisesti emoltaan. "No menkää nyt jo, mutta jos Lummetassu kiusaa teitä kertokaa heti minulle"Harhalaulu kertoi.
"Kyllä minä uskon, että pärjäämme ihan hyvin kolmistaan" vastasin.
"No se on sitten hyvä. Älkää olko liian kauaa, ja muistakaa tulla syömään ajoissa!"Harhalaulu maukui vielä peräämme. Minulla ei ollut oikeastaan mitään kokemusta pennuista, mutta uskoin, että meillä tulisi olemaan ihan kivaa.
"Noh, mitä haluaisitte tehdä?" kysyin pennuilta.
"Ei minulla ole ainakaan mitään ideaa. Tai entäpäs jos me vain leikittäisiin kaikkea kivaa?" Puropentu kysyi.
"No mutta kävisikö, että kun kaikki lumet ovat kutakuinkin sulanut jo niin jos mennään rannalle?" Lehväpentu kysyi.
"En usko, että se on kannattavaa. Sillä jos teille tapahtuisi jotain niin teidän emonne ei olisi kauhean iloinen. Eli jos vain mennään lähimmälle pellolle leikkimään vaikka jotain?" ehdotin. Molemmat pennut nyökkäsivät joten lähdin näyttämään tietä heille. Minua jännitti todella paljon. Eniten minua pelotti, että jos heille tapahtuisi jotain heidän emonsa varmaan satuttaisi minua pahasti. "Noh pelataanko vaikka hippaa?" pennut sanoivat täsmälleen samaan aikaan. Nyökkäsin, mutta juuri kun olimme aloittamassa. Harhalaulu tuli jo paikalle.
"Enkö minä sanonut että ei mennä kauas!?!" hän maukui kovaa, ja vihaisesti. Tiesin, että hän oli sanonut vain, että ei olla kauaa, mutta kauas menemisestä ei ollut puhetta. Tuntui oikeastaan vain siltä, että hän ei luottanut minuun laisinkaan. Toisaalta kyllä en ihmetellyt. "Anteeksi äiti!" Puropentu huusi. Juoksimme kaikki mahdollisimman nopeasti pellon reunalle jossa Harhalaulu seisoskeli.
"Anteeksi" sanoin. Harhalaulu heilautti päätään leirille päin, ja ymmärsin, että nyt oli minun aikani lähteä. "hei hei Puropentu ja Lehväpentu!" huusin ja lähdin juoksemaan kohti leiriä. Menin päiväunille pesääni.
^unessa^
Oli lämmin ja kaunis päivä. Ison kokoinen uroskissa astuu leiriin. Hänen silmänsä ovat verenpunaiset ja hän alkoi juosta minua kohti. Hänen kyntensä olivat pitkät ja veitsen terävät. Hän on jo melkein luonani hän nostaa tassunsa ja ly.....
^herään^
Heräsin siihen, että sydämeni tykytti tuhatta ja sataa. En saanut kunnolla henkeäkään. En oikein tiennyt miksi näin painajaisia. En ollut mielestäni edes kuullut mistään pahoista kissoista. En jäänyt miettimään sitä sen koommin. Ajattelin, että ehkä minun olisi vielä hyvä käydä Harhalaulun luona kysymässä, että onko kakki meidän välillämme selvää. Harhalaulun luona oli kuitenkin Usvahäntäkin. Silloin minua alkoi pelottamaan vielä enemmän. Onnekseni kuitenkin kun olin Harhalaulun luona niin Usvahäntä lähti pois.
"Halusin vain tulla pyytämään anteeksi, ja kysymään onko kaikki kunnossa meidän välillämme?" kysyin. Harhalaulu ei kuitenkaan vastannut mitään vaan kääntyi pois. Tiesin, että nyt ei kannata ruveta jankkaamaan. Lähdin kävelemään kohti rantaa. Rakastin vettä. Vesi oli maailman paras asia. Eikä oikeastaan mielessäni pyörinyt muuta kuin vesi. Veden ääni kun se osuu kallio seinään. En viitsinyt nyt kuitenkaan mennä uimaan vaan jäin makaamaan rantahiekkaan. Laitoin silmäni kiinni ja toivon näkeväni muutakin kuin painajaisia.

//anteeks jäi vähän tyngäks

Vastaus:

35 tp! Oikein hyvän mittainen tarina oli

Nimi: Malvatähti

14.03.2017 18:07
Harhalaulu, Jokiklaani ~Luku 4~

"Hei!" Harhalaulu kuuli hennon naarasäänen. Hän katsahti alas päin ja näki nuoren, ruskea selkäisen naarasoppilaan, Lummetassun. Kunigatar jäi katsomaan oppilasta, siniset silmät kiiluen kylmyyttä. Hän hymyili, kun näki Lummetassun säikähtävän.
"Heipä hei", Harhalaulu naurahti, ääni aaltoillen kylmyyttä ja murhanhimoa. Tällä kertaa Lummetassu suorastaan hypähti taakse päin ja tuon ruskeista silmistä paistoi pelko vanhempaa naarasta kohtaan.
"Mitä asiaa sinulla oli?" tuhahti kunigatar lopulta hymy suin. Musta naaras lähti tassuttelemaan leiriä kohti, jolloin luonnonvalkea naarasoppilas lähti seuraamaan häntä. Kunigatar pujottautui leiriin ruokojen keskeltä.

"Emoo!!" huusi harmaa naaraspentu, Lehväpentu, juostessaan kohti Harhalaulua, meripihkaiset silmät kyynelissä.
"Mitä nyt, pikkuinen?" kunigatar sähähti, mutta piti lempeän äänensävyn.
"Ruostepentu ja Pionipentu kiusaa mua!" nyyhkytti.
"Leiki Lummetassun kanssa, hän varmaan pitää siitä ja, jos hän kiusaa sinua, vastaa siitä minulle", Harhalaulu naukui pennulleen, mutta vilkaisessaan Lummetassuun sähisi.
"Jee!!" Lehväpentu kiljui pentumaisella äänellä, loikaten kiinni Lummetassun etukäpäliin.
"Mitä Puropentu teki?" kysyi Lehväpennun emo ja katsoi tytärtään.
"Hän auttoi minua!" hymyili, varmaankin ylpeänä isoveljestään.
"Haeppa Puropentu leikkimään myös, sekä Pionipentu ja Ruostepentu, minä puhun heille ja sinä voit leikkiä Puropennun ja Lummetassun kanssa", kunigatar naukui. Ennen kuin Lummetassu ehti väittää vastaan, raahasi pieni pentu oppilaan, selittäen ylpeänä Puropennusta. Pian Pionipentu ja Ruostepentu tulivat, pää alhaalla notkuen ja silmät pelosta kiiluen Harhalaulun luo.
"Mikä typerä idea oli kiusata Lehväpentua, te kelvottamat pennunrääpäleet?!" Harhalaulu sähisi pienille pennuile vihaisena, silmät muuttuen kiivautta täynnä oleviksi sinisiksi palloiksi.
"Emo… Sanoimme, että hän on liian kiltti soturiksi ja hän pahastui", Ruostepentu murahti, silmät hehkuen yhä pelkoa.
"Ahaa… Entäs jos te olisitte samanlaisia kuin Puropentu? Hän on sankari ja rohkenee auttaa, kun toisia kiusataan eikä mene mukaan kiusaamiseen!" Harhalaulu murisi pettyneenä, sillä välitti Lehväpennusta. Pieni naaras saapui Puropennun ja Lummetassun kanssa Harhalaulun luo, jolloin kunigatar käski kaksi kiusaaja häpeämään.
"Asiaa?" sähähti Harhalaulu, joka sai kaikki kolme kissaa säikähtämään.

//Lummetassu?

Vastaus:

35 tp!

Nimi: kaaarnapuu

13.03.2017 14:55
Lummetassu-jokiklaani *1*

On aamupäivä joten auringonsäteet porottavat kasvojani. Herään, ja nousen. Tunnen tyhjyyden vatsassani joten päätän lähteä kalastamaan. Lähden kävelemään kohti jokea. Katselen ympärilleni. Kaikki näyttää niin kauniilta, ja pieni tuulenvire tuntuu ihollani. Matka joelle ei ole pitkä, mutta ajattelin mennä vähän syrjemmälle. Kävelen melko pitkän matkan, kunnes saavuin joelle. Joki oli paikoitellen jäässä, mutta kaloja näkyi parveittain. Ajattelen, että ehkä pieni uimareissu tuntuisi ennen ruokaa hyvältä. Kunnes mustan, että turkkini kuivuminen saattaa kestää aika kauan nyt kun ilmakin on kylmä. Tuntuu oudolta, että ilma n suht kylmä vaikka aurinko porottaa täydeltä taivaalta. Nousen vedestä kun huomaa, että isonkokoinen kalaparvi on tulossa mina kohti. Juuri kun pääsen vedestä ylös kalaparvi on jo kohdallani hyökkään ja saan isohkon kalan. Nousen pintaan ja alan heti syömään sitä. kala maistuu todella tuoreelta ja hyvältä. Ainoa osa mitä en syö kalasta ovat ruodot. Kun kala oli syöty oli aika lähteä takaisin leiriin. En viitsinyt syödä itseäni ähkyyn, koska tiesin, että minulla olisi tänään harjoitustunti Okapiikin oppilaana. Tuuli tuivertaa vieläkin joten turkkini kuivuu nopeammin, mutta vatsan alla olevat karvat ovat päistään hieman jäässä. Päätän valmistautua tunnille, koska siihen ei ole enää paljoa aikaa. Juoksen kohti leiriä jotta minulle tulisi lämmin. Kun pääsin leiriin Okapiikki odotti minua jo.
"Hei. Enkai ole myöhässä?" kysyi Okapiikiltä.
"Et minä taidan olla vain liian aikaisessa" Okapiikki vastasi.
"Ei se ainakaan minua haitta. Jos aloitetaan harjoitukset vaikka vähän aikaisemmin?" kysyin.
"Kyllähän se minulle käy. Käydään vaikka kalastamassa ennen kuin tullaan takaisi" hän vastasi.
"Kyllähän se minulle käy" vastasin reippaasti.
"Seuraa vain minua niin näytän minne mennään" hän sanoi. Nyökkään, ja lähdemme liikkeelle. En viitsinyt sanoa hänelle, että kävin juuri kalastamassa. Olemme muutaman minuutin kuluttua perillä.
"Tuli mieleen, että tämän päivän harjoitukset kestävät vain vähän aikaan emmekä voikkaan mennä kalastamaan. Minulla on eräs hoidettava asia" Okasiipi kertoo. Nyökkään taas. Se ei nimittäin oikeastaan edes haittaa minua.
"Noniin ensiksi harjoitellaan hieman hyökkäystä. Siinä olennaista on se, että olet nopea ja arvaamaton. Toista ensin nämä kolme liikettä mitä minä näytän nyt. Sanon sitten kun riittää" Okapiikki sanoi, ja nyt hän näyttää ne kolme liikettä, ja toistan ne. Liikkeet eivät ole mahdottoman vaikeita, ja alan toistamaan niitä. On syöksymistä ja raapimista. Tunti kului ja kului. Se meni itse asiassa erittäin hyvin. Tunti loppuu ja pääsen viimeinkin takaisin leirille. Matkalla minua vastaan tulee naaraskissa Harhalaulu. Hän on hieman itsekäs, mutta hän on minusta vanhempi joten katson häntä käytöksestään poikkeamatta ylöspäin. "Hei" sanon hänelle, mutta hän vain katsoo minuun päin.

//Harhalaulu??

Vastaus:

35 tp! Hyvä tarina : ) Muista vuorosanan jälkeen pilkku tähän tapaan:
"Hei", sanon hänelle jne.

Nimi: Tikru

25.02.2017 13:18
Vatukkatassu - Myrskyklaani

"Vatukkapentu? Herää joo-o!" Kuulen veljeni sanat.
"No mitä?" Kysyn ja avaan silmäni. Haukottelen ja katson Katajapentua.
"Mikä nyt oli niin tärkeää?" Kysyn ja mulkaisen veljeeni.
"Meistä tulee tänään oppilaita! Etkö muka muista?" Katajapentu kysyy ja alan sukia turkkiani.
"No tottakai muistan senkin hiirenaivo." Murahdan ja huomaan, että veljenikin alkaa pestä itseään.
"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkiven juurelle." Sinitähden ulvaisu.
Tassutamme ulos innoissamme Katajapennun kanssa.
"Tämä on niin mahtavaa!" Katajapentu hihkaisee ja hyppii paikoillaan.
"Rauhoitu nyt vai haluatko näyttää Sinitähden silmissä vielä pennulta?" Kysyn ivallisena ja se saa Katajapennun lopettamaan hyppimisensä.
"Katajapentu ja Vatukkapentu astukaa eteen. Astuimme eteen ylväinä ja vasta suittuina.
"Vatukkapentu, olet täyttänyt kuusi kuuta ja sinusta on aika tulla soturioppilas. Tästä päivästä siihen päivään saakka kun ansaitset soturinimesi sinut tunnetaan nimellä Vatukkatassu. Mestariksesi tulee Sammalkorva. 
Sammalkorva, olet osoittanut olevasi taitava ja opettavainen ja oletan sinun opettavan kaiken mitä tiedät tälle oppilaalle." Sinitähti mouruaa ja katsoo Sammalkorvaan.
"Lupaan tehdä parhaani." Sammalkorva naukaisee. Kosketamme toistemme kuonoja.
Sama lausutaan Katajapennulle ja hänestä tulee Katajatassu. Hän saa mestarikseen Ruohoturkin.
"Katajatassu! Vatukkatassu! Katajatassu! Vatukkatassu!" Klaani hurraa ja melkein pakahdun ylpeydestä.
Nyt olen oppilas!
"Tee itsellesi sammalpeti ja lähdemme myöhemmin kiertämään rajat." Sammalkorva naukuu ja tassuttelee Saniaisturkin luokse.
"Hänelle oli varmasti rankkaa, kun menetti kumppaninsa Pensasloikan." Mutisen ääneen ja tassuttelen parantajan pesälle.
"Hei Suomarja." Tervehdin tummaa iäkästä kollia.
"Ai hei Vatukkatassu. Tulitko hakemaan sammalta?" Parantaja kysyy.
"Tulin joo." Sanon ja pian Suomarja tuo hyvän määrän sammalta.
Kiitän ja tassutan oppilaiden pesälle. Sijoitan makuusammaleeni Valkotassun vierelle.
"Ei kait häntä haittaa." Mutisen ja tassutan aukiolle istuskelemaan

Vastaus:

35tp


Nimi: ChiliKisu

19.02.2017 17:51
[Närhitassu-Kasvo] [Varjoklaani]

Hengitin Seittitassun ihanaa tuoksua. Hän oli aivan häkellyksissään. Sitten hän painoi päänsä selkääni.
"Minäkin olen rakastunut sinuun", kuului vastaus. Tuntui kuluvan kuita kun istuimme siinä.
"M-mutta kun sinä olen parantajaoppilas?" Seittitassu kysyi. Sanoin hänelle kuinka helppoa se on salailla. Lähdimme leiriin ja otin samalla mukaan pari pietaryrtttiä ja Seittitassu hiiren. Leirissä Oravamarja tuli minua vastaan.
"tarvitsemme kamomillaa! Nyt!" Jätin pietaryrtin hänen eteensä ja käännyin samantien. Seittitassu halusi tulla mukaan.
"Missä kamomillaa vai mikä se oli, kasvaa?" Seittitassu kysyi.
"Sitä kasvaa kaksijalkojen puutarhassa", vastasin. Pitkän kaartelun jälkeen löysimme puutarhna jossa oli kamomillaan. Suurin osa lehdistä oli nuutuneita, mutta otimme niin paljon kuin jaksoimme kantaa. Leirissä oli hiljaista. Katselin kuinka Seittitassu käveli oppilaiden pesään. Sitten menin omaan pesääni. Oravamarja kertoi varmaan auringonlaskuun saakka siitä kuinka jännittää on saaada oma parantajanimensä.
"Saapukoot jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Klaanikivelle klaanikokouseen!" Mustatähti kajautti. Kävelin pesästä. Katselin kuinka uusia sotureita nimitettiin. Sitten tuli Seittitassu.
"Minä Mustatähti, Varjoklaanin päällikkö, pyydän soturi esi-isiämme kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opiskellut ahkerasti ymmärtääkseen jalot lakinne ja nyt on hänen vuoronsa tulla soturiksi. Seittitassu, lupaatko noudattaa soturilakia ja suojella tätä klaania vaikka henkesi uhalla?"
"Lupaan!"
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta, annan sinulle soturinimesi: Seittitassu, tästä lähtien sinut tunnetaan Seittiraitana. Tähtiklaani kunnioittaa sinun päättelykykyjäsi ja periksiantamattomuuttasi ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi soturiksi", olin ratketa innosta. Huusin hänen nimeään niin lujaa että suuni oli haljeta. Hän lähti leirin sisäänkäynnillä valvomista varten.
"Muistatko minne tänään mennään?" Oravamarja kysyi pesään mentyäni.
"Kuukivelle?"
"Oikein. Ja minulla on pieni yllätyskin", Eikai vain?! Pian lähdimme matkaan. Olin niin jännittynyt etten varmaaan saanut henkeä. Oravamarja oli oikeassa, tämä on jännittävää. Muut parantajat odottivat jo emonsuulla. En jaksanut kuunnella heidän löpinöitään vaan menin suoraan sisään. Hytävä kylmyys iski nahkaani ja karvani nousi pystyn. Rohkeutta!
"Hidasta vähän Närhitassu!" Mestarini huusi. En kuunnellut vaan lampsin eteenpäin.Sitten Oravamarja teki sen.
"Minä Oravamarja, Varjoklaanin parantaja, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa tähän oppilaaseen. Hän on opetellut kovasti ymmärtääkseen parantajien tavat jateidän avullanne hän tulee palvelemaan klaaniaan monen kuun ajan. Närhitassu, lupaatko elää parantajan tapojen mukaisesti, pysyä poissa klaanien välisistä kiistoista ja hoitaa jokaista kissaa tasavertaisesti?"
"Lupaan", sanoin.
"Siinä tapauksessa, Tähtiklaanin voimien kautta annan sinulle parantajanimesi. Närhikasvo. Tähtiklaani kunnioittaa sinun lojaalisuutta ja kärvivällisyyttäsi ja hyväksyy sinut Varjoklaanin täydeksi parantajaksi"
"Närhikasvo!"
"Närhikasvo!"
"Närhikasvo!"
Elämä ei voinut mennä paremmin.

Vastaus:

Ihana tarina! 35 tp ; )

Nimi: Huurretassu-Jokiklaani

18.02.2017 11:30
Kylmä tuuli pörrötti turkkiani, kun seisoin Ruusutassua vastapäätä.
"Miksi teet tämän minulle?" kysyin häneltä vihaisena kuitenkin enemmän surullisena. Sähisin, en kestänyt enää joten hyökkäsin. Painoin hänet maahan ja laitoin tassuni hänen kurkulleen.
"Miksi teet näin?" hän kysyi surullisena aivan erilailla, kuin äsken.
"En enää tiedä kuka olet. Miksi käyttäydyt, kuin jokin..." sanoin, mutta lopetin ja päästin hänet. Sitten hän hyökkäsi hän painoi minut maahan ja löi yhä uudestaan ja uudestaan.

"Huurretassu herää", kuulin äänen sanovan.

// erittäin tynkä

Vastaus:

5 tp : )

Nimi: ChiliKisu

13.02.2017 20:08
[Närhitassu] [Varjoklaani]

Kuulin kun joku huhuili nimeäni. Käänsin vain selkäni. Kuulin sen vielä monta kertaa. Sitten tajusin kuka se oli.
"Seittitassu? Kaikki hyvin?" Naukaisin.
"Se haava aukesi", Hän sanoi ihanan tyynellä äänellään.
"Mikset herättänyt Oravamarjaa?" Kysyin hakiessani seittiä.
"Koska... Koska pitäähän sinun oppia", hän naukui lopulta. Tarkastelin haavaa.
"Miten se aukesi?"
"Se öh, alustallani oli varmaan piikki", katsoin häntä kullankeltaisiin silmiin.
"En usko sinua", murahdin ja hän selvästi jännittyi.
"Tuo aukesi kynnen takia, et kai kynsinyt itseäsi?" Katsoin häntä haastavasti. Hän aukaisi suunsa mutta sitten sulki sen.
"Minä tiedän, teillä on riitaa Pihkatassun kanssa, mutta onko teidän pakko kynsiä toisianne?!" Sihahdin. Hänen naamansa meni aivan punaiseksi.
"Syö nämä", työnsin unikonsiemeniä hänen eteensä. Sitten hän lähti. Hienoa. Työnsin pääni sammaliin ja nukahdin.

Heräsin jossakin aukiolla. Se oli täynnä kissankelloja. Sitten tunnistin pienen, valkean kissan. Kumarsin Varjoklaaniin edesmenneelle päällikölle, Toivetähdelle. Ja samalla myös Seittitassun isälle.
"Toivetähti... Tiedätkö selviääkö p-poikasi?" Kysyin.
"Hän selviää. Mutta..." Hän kätti lauseen kesken.
"Mutta?" Hätäännyin.
"Mutta hän tarvitsee rakkautta", Avasin suuni hämmästykseen. Mitä hän tarkoitti?
"Hei kerro mitä tarkoitat!" Huudahdin mutta myöhään. Hän haihtui pois. Pahus!

Päiviä kului ja ihmettelin Toivetähden lausahdusta. Joka kerta kun puhuin Seittitassulle, puheeni oli todella epäselvää ja punastelin kun katsoin hänen silmiin. Minun pitää tehdä jotain. Lähdin pesästä, ja etsin katseelllani Seittitassua. Hän oli pesänsä suulla.
"Seittitassu!" Hölkkäsin hänen luokseen.
"Mitä?" Hän ihmetteli. Pyysin häntä seuraamaan ja kävelin leirin ulkopuolelle läheiseen metsään.
"Miksi tänne?" Hän kysyi uudelleen ja uudelleen.
"Koska... Taidan olla rakastunut sinuun", painauduin hänen rintaansa ja kehräsin.

// Tehty puhelimella joten saattaa olla paljon kirjoitusvirheitä >_>

Vastaus:

30 tp

Nimi: Hiiritassu-Myrskyklaani

12.02.2017 16:57
Oli kulunut jo kohta kuu, kun emoni Pensasloikka oli kuollut. Istuin ulkona tuijottaen tähtiin ja toivoin näkeväni uuden tähden, emoni. Vaikka kuinka pitkään tuijotin tai kuinka tarkkaan tuijotin ei, sillä ollut väliä en, vain huomannut sitä.
"Mitä teet vielä pihalla?" veljeni Saarnitassu kysyi.
"Mene pois tämä ei kuulu sinulle", nauin veljelleni vihaisena.
"Ymmärrän sinua Hiiritassu, onhan hän minunkin emoni", hän naukui ja lähti hiljaa. Pian tajusin aamun koittavan ja joutuisin nukahtamaan äkkiä ettei mestarini löytäisi minua valvomasta. Tassuttelin hiljaa pesälle, mutta myöhäistä.
"Hiiritassu mitä sinä teet? Valvoitko sinä taas koko yön?" hän kysyi hiljaa. Kävelen pesään ja painan pääni sammalpesääni ja nukahdan. Nukun kuitenkin, vain hetken ja herään luonnollisesti.
"Hiiritassu puhuin Sinitähden kanssa ja päätimme, että sinua pitää vahtia", hän naukui herättyäni.
"Ei ole todellista. Miksi minua muka pitää vahtia?" kysyin ärtyneenä.
"Sinä et nuku juuri ollenkaan eikö se ole muka ongelma ja hiippailet pihalla", hän naukui.
"En voi mitään, että emoni on kuollut", sanoin itku kurkussa.
"Tajuan", hän naukui säälivästi.
"Et tajua mitään!" huusin vihaisena ja lähdin pihalle. Kuulin hänen huokaisevan takanani ja hän kuuli minun. Uskon kyllä, että hän ymmärtää, että emoni on kuollut, mutta ei sitä miltä minusta tuntuu. Pian horjahdin ajatuksissani ja loukkasin käpäläni. Tunsin, kuinka käpäläni taittui kipeästi ei kuitenkaan vaarallisesti. Nousin ja linkutin pesään otin unikonsiemen, joka helpotti kipua vähän ajan päästä.

//joo en tiiä kirjoitin kännyllä ja en jaksa lähteä muokkaamaan talvea sinne

Vastaus:

20 tp!

Nimi: ChiliKisu

10.02.2017 20:58
[Närhitassu] [Varjoklaani]

"Ei, ei ja vielä kerran, ei! Kuolonmarjat kuuluvat tänne!" En jaksanut kuunnella mestarini kimitystä. Katselin ulos missä muut oppilaat temmelsiät sammalpallon perässä.
"Kuunteletko sinä minua?!" Oravamarja sihahti.
"Joo...", murahdin.
"En jaksa tänään enään. Mene vaikka keräämään yrttejä tai mitä nyt haluat tehdä", käytin tilaisuuteni hyväksi ja juoksin ulos. Säntäsin oppilaiden pesään.
"Seittitassu?" Huhuilin.
"Mitä?" Kuului pieni vastaus.
"M-miten jalkasi voi?"
"ihan hyvin..." Hänellä ei ollut kaikki hyvin. Kysyin miksi hän oli surullinen.
"en voi..."
"Mikset? Olet hyvä ystäväni!" Lösähdin hänen viereensä. Hän epäröi mutta avasi sitten suunsa.
"Kerroin Pihkatassulle ihastukseni mutta hän ei näyttänyt välittävän. Lisäksi joudun makaamaan yksin täällä", minua kävi häntä sääliksi joten jäin seuraksi. Juttelime sitä ja tätä ja paljastimme jopa joitain salaisuuksia. Lopuksi lähdin ulos. Etsin katseellani Pihkatassua. hän istui lähellä päällikön luolaa.
"Pihkatassu!" Hän riensi luokseni ja kysyi mistä oli kysymys.
"Miksi sanoit niin?" Hän oli aivan hämillään.
"tarkoitan Seittitassua. olisit voinut olla kiltimpi!" Murisin.
"Oiii! Taidat olla ihastunut Seittitassuun!" Hän juoksi oppilaiden pesään. Jäin suu ammollaan keskelle leiriä. Senkin...

//voiko tuo ihastumis juttu Seittiä kohtaan olla totta?? Ei haittaa jos ei sovi mutta haluisin jotain jännää tähän ku Närhi on parantajaoppilas.

Vastaus:

Kaipa se käy. 30 tp

©2017 Soturikatit - suntuubi.com